Uutta projektia

Martin liikuntaharjoitukset jatkuivat nihkeästi kunnes loppuivat taas kokonaan. Kerkesin kivuta jo pari kertaa selkäänkin ja käveltiin tarhassa vartin verran ilman että Martilla näytti olevan mitään vialla. Kunnes muutama viikko sitten Martti oli Telman ajolenkillä perähevosena ja tuli reilusti takapakkia.

Martti toppasi lenkillä monta kertaa alamäissä. Ihmettelin että mikä ihme sillä oli kun takapää ei näyttänyt lainkaan oudolta, missä kuvittelin tietenkin vian olevan. Se kuitenkin näytti muljauttavan oikeaa etujalkaa jotenkin oudosti ajoittain. Muuta vikaa siitä ei löytynyt kuin se kesäkuun alun haava näytti edelleenkin erittävän nuppineulan pään kokoisen pallon mätää puristaessa. Kipeä se ei ole eikä onnu liikkeessä. Sitä tässä ollaan nyt päivittäin huuhdeltu ja jätetty kaikennäköiset liikuntaharrasteet sikseen.

Sen sijaan harrastettiin Anskun kanssa eräänä päivänä valokuvausta. Eipä ole hetkeen tullutkaan otettua rakennekuvia. Martti on kyllä nyt ulkomuodoltaan hienonnäköisessä kunnossa, toisten mielestä ehkä läski mutta omaa silmää miellyttää :).

Ratsastusurheilun sijaan uusi projekti alkoi puolivahingossa. Itse olin aloittavinani sen tarhan kunnostusprojektina, eli  reunalta puskat pois, ja jos takareunasta saisi hieman laajennettua, olisi siinä pienen kentän kokoinen ratsastustila.

Alkutilanne. Tarhan takana on ollut pitkään ryteikkökaistale jonka takaa alkaa kallio. Tuonne on vuosien saatossa haudattu kaikenlaista roinaa.

23.8. alkoi kaivutyöt. Jätin oikein hevosille päitset päähän jos vaikka pelkäävät kaivinkonetta, mutta katin marjat. Martti käänsi koneelle ahterinsa ja Telma parkkeerasi sen viereen syömään :).

Kaivauksien tuloksena paljastui, että kallio tulee liian lähelle, kunnollista kenttää ei siihen poikittain mahdu. Siistiä ja avaraa kuitenkin tuli!

Seuraavan työmaakokouksen jälkeen päätettiin laajentaa hieman lisää vasemmalle. Tippa linssissä myönnyin ison kuusen ja koivun kaatoon.

Tänään 27.8. näyttää sitten jo tältä. Jokohan tuossa mahtuisi ratsastamaan? Salaojaputkea pitäisi saada vielä muutamat pätkät kaivettua ja sitten hiekkaa päälle.

Laitumella ei enää juuri syötävää ole. Saavat kuitenkin majailla sillä puolen vapaasti niin kauan kuin tarhan kunnostus valmistuu.

Kaverusten iltarapsut :).

Trimmaushommista takaisin laitumelle

Tänään käytiin Martin kanssa kävelylenkillä iso tie kahdesti ylittäen. Huisia menoa, SportsTrackerin mukaan huippunopeus alussa 130 km/h :D.

Martti on kyllä tosi miellyttävä lenkkeilykaveri tätä nykyä. Se kävelee perässä naru löysällä. Siinä on kaksi niin erilaista persoonaa samassa paketissa. Nyt kesäaikana on ollut taas hyvin vaikea kuvitella, että olen jännittänyt sen selässä. Eihän noin lupsakka hevonen voi riehaantua pukittelemaan! Kunpa en tietäisi paremmin... Vaikuttaakohan vuodenajat noin selvästi hevosen persoonallisuuteen?

Viimeinkin kesäkeli, eli aurinkoa ja lämpöä. Ojantrimmaukset oli tältä erää suoritettu ja hevoset pääsivät takaisin laitumelle. Varustin Martin hyönteisloimella ja hupulla, sillä tallissa sen kimpussa pyöri jo muutama kiukkuinen paarma. Pitää seurata, auttaako uusi varustus yhtään.

Martti ja avaruuspuku.

Auttoi se ainakin tyttöjen hurmaamiseen. Telma oli Martin uuden lookin nähdessään hieman hämmentynyt, meni sitten Martin viereen juomakupille (yleensä ajaa Martin pois korvat luimussa), kohotti häntäänsä ja pissi :D. Ne jotka odottelevat tammoilleen kiimoja, kannattaa yrittää siis varustaa tarhakaveri avaruuspuvulla...

Raivaushommissa, osa kaksi

Tänään valjastin Martin toista kertaa, tällä kertaa yksin. Varustin herran korvatulpilla, sillä ulkona oli juuri sillä hetkellä mieletön puhuri ja ajattelin että kuulon vaimentamisella saattaisi olla rauhoittava vaikutus. Tuskin niitä olisi tarvittu, taas oli kärrien edessä fiksu ja rauhallinen kyntöruuna. Isäntä jaksoi kiltisti seistä 5 min vieressä ja seurata solkien kiinnittelyä kunnes pääsi hänelle uskottuun tärkeään tehtävään: hevosen irti laskuun :). Vieläkin vähän arveluttaa sen kanssa liikkeelle lähteminen, vaikka nuorena orhipoikana suoritetut vauhtilähdöt ovatkin toivottavasti historiaa. Ehkäpä tästä uskallan koettaa yksinkin ajoa.

Puolen tunnin kävelylenkin ja tensin jälkeen aitasin poneille lisää niittotyötehtäviä. Kävivät heti innokkaana niiden kimppuun.

Operaatio kasvillisuuden tuhoaminen: completed

Eipä siinä tallin ja hallin välisen kasvillisuuden syömisessä kauaa mennyt, yksi päivä ja hieno tuho oli saavutettu. Myös pellon puolelta pystyyn jääneet heinät oli silputtu siististi :). Aidan siirto taitaa olla helpompi homma kuin itse viikatteeseen tarttuminen, tavoitteena olisi saada pellonreunaan räjähdysmäisesti villiintynyt jättipalsami aisoihin. Hevosille se ei kelpaa, mutta kun ympäröivät horsmat ja vuohenputket ovat poissa, palsaminalut tulevat paremmin esiin ja ne saa helpommin nypittyä pois.

Lähes täydellinen tuho :). Aidan takana mallia alkuperäisestä tiheydestä.

Toinen asia mistä olen Prinsessa Telmalle hyvin kiitollinen, on hänen kakkapaikkansa valinta. Ei tarvitse enää kärrätä kuin satunnaisia kasoja tarhan puolelta lantalaan. Suurin osa on tehty tallin taakse lantalan viereen, mistä ne on helppo heittää aidan yli lantalan puolelle.

Sataa sataa ropisee... vaihteeksi.

Jestas mikä kesä tämä on, kelien suhteen. Sataa, sataa, aina vaan sataa. Viileys on ollut yksinomaan hyvä asia mutta jatkuva sade alkaa olla kohta sietämätöntä. Suljin tänään laitumelle vievät portit ja aitasin tallin toiselta puolelta pläntin rikkaruohoa, horsmaa ym. kaviokkaille tuhottavaksi, huilatkoon laidun muutaman päivän jos vaikka tuo vedenpaisumus joskus loppuisi. Tarhaan on onneksi ajettu hiekkaa ja salaojaputki vie siitä sadevedet ojaan ja katoksessa hevosilla on kuiva paikka, mutta alatarha on taas yhtä järveä. Saisipa sen remontoitua!

Laitumelta tarhaan tuleva polku oli tänään varsin miellyttävän näköinen. Jäljistä päätellen joku kengällinen oli harjoitellut sliding stoppeja...

Pellossa heinät nurin 26.6.

Niillä jotka haluavat tehdä kuivaa heinää hevosille, on varmaan hätä kädessä. Meidän pellosta kaadettiin heinä 26.6. aamusella, ja laitettiin paaliin seuraavana iltana. Voi siis olla hiukan kosteampaa syötävää kuin mitä viime talvinen ja laadunhan näkee vasta kun ensimmäinen avataan. Paaleja tuli 28, ja kahdelle hevoselle kahden paalin kuukausivauhtia heinää on reilusti yli oman tarpeen. Vielä on tosin turha hehkutella, ennen kuin saa ensimmäisen paalin avattua ja analysoitua.

Huojentava näky jatkuvan vesisateisen kesän keskellä.

Sunnuntaina tuli Martin lämpökuvauksen kirjallinen raportti, ja hämmästelen vieläkin miten sillä on vasemmassa etukaviossa niin paljon enemmän lämpöä. Luulisi että se olisi ontunut. Tänään laitettiin kuitenkin kengät Annin toimesta joten eiköhän lämpö ala asettua ja kulku helpottua, toivotaan. En ole muuten koskaan nähnyt Marttia yhtä rauhallisena takapäähän kenkiä laitettaessa. Viimeksikin, kun takapään revähdys oli vielä akuutissa tilassa, oli takakenkiä ollut vaikea ottaa pois. Nyt ei merkkiäkään mistään reuhtomisesta, hyvä :). Jospa Martti alkaisi aikuistua?

Martin lämpökuva etujaloista.

Operaatio kengitys. Etupää valmiina.

Ansku tuli töiden jälkeen, ja oltiin suunniteltu Martin ajoharjoitusten jatkamista, kun siihen kerran lupa saatiin. Alussa vähän jännitti kun ennen muinoin sen kanssa oli hankalaa ( = vauhdikasta) liikkeelle lähtö kärryjen kanssa, mutta pelko oli turhaa. Martti toimi kuin vanha kyntöruuna, ei kiemurrellut, tuijotellut tai sählännyt mitään. Yritettiin seurata sen askellusta, mutta kärreiltä käsin se oli vähän hankalaa. Meni kuitenkin eteenpäin mielellään, korvat tötteröllään ja Matikaisen mäessä halusi itse jopa juosta. Ravissa huomasin sen juoksevan häntä koholla, joten jäykkyyttä löytyy vieläkin. Mutta eipä sitä nyt mitään ihmeparantumista voi odottaakaan. Mentiin varmaan puolisen tuntia käyntiä, pari ravipätkää.

Ansku ja Martti, treenikausi avattu ;). Kunpa sairastelut olisivat nyt hetkeksi ohi.

Kun heinät oli korjattu perjantaina ja lauantainakin pelto oli vielä kuiva, avautui siihen hetkeksi kunnon baana. Pystytin Martille "agilityradan" eli keppejä jonoon pujottelua varten ja pari pitkää rankaa puomeiksi, joita ylitettiin ja joiden väliin peruutettiin. Pujottelu oli Martille hyvää jumppaa, ja kun olin varannut sille jonon päähän vadin josta sai hakea leipäpalan onnistuneen suorituksen päätteeksi, se bonjasi loppujen lopuksi pujottelun ilman että taluttaja meni edeltä. Sille piti vain talutuskädellä osoittaa mistä välistä oikealle ja vasemmalle, hyvin toimi :). Lopuksi tehtiin lisää jumppatehtäviä pellon viereisessä ojassa, venyi oikein hyvin.

Martti tuhoaa loppuja pujotteluradan palkintoja. Taustalla rata :).

Venyy-yyy-yyy! Vamman suhteen ehkä vähän väärään suuntaan mutta ei se mitään :).

Ja lopuksi lemppariaiheeseeni, jota ei olekaan hetkeen tullut tehtyä kun olen oikeasti yrittänyt rajoittaa ostoksia vain siihen mitä oikeasti tarvii... Shoppailua! Robinsonilta tilasin Martille toisen vuorettoman sadeloimen edellisen rankkasateenpitokykynsä menettäneen ruskean pilkullisen tilalle. Kesäkuun alussa olin vielä toiveikas että saadaan jossain vaiheessa hevosille tuskallinen paarmantäyteinen hellekesä, joten tilasin myös hyönteisloimen huppuineen. Tässä vaiheessa kesää idea tuntuu ehkä hieman huvittavalta, eipä ole ollut tarvetta :). Mutta sitä kesää odotellessa!

Kesä ja kärpäset tulee - oletko valmis?

Ihana taivaansininen sadetakki!

Lenkkarit tuli!

Tilasin Briteistä jo monta viikkoa sitten Martille etujalkoihin bootsit (Cavallon Simplet), kun ajattelin että se saa vain laiduntaa pehmeällä pohjalla loppukesän ja suojaa tarvitsee vain talutuslenkeille. Ekat tulivatkin jo pari viikkoa sitten, mutta koska aiempaa kokemusta lenkkareista ei ollut, tilasin liian isot, vaikka olin kavion mittaavinani ohjeen mukaan. Ne menivät kuitenkin käyttämättöminä samantien kaupaksi, joten siinä kaupassa en hävinnyt mitään.

Kokoa pienemmät tulivat tänään, ja ne vaikuttivatkin sopivan paremmin. Kävimmekin sitten totutuslenkillä ihan ison tien takana, vastaan tuli pari rämisevää peräkärryä ja asuntoauto jotka hiljensivät tai pysähtyivät esimerkillisesti, eikä Martti niistä juuri suuria välittänyt. Samoin seurasimme parinkymmenen metrin päästä ohi sujahtavia rekkoja, jotka nekään eivät saaneet hevosta huolestumaan. Olin varautunut oikein kuolaimilla ettei villipeto pääse karkuun mutta varmaan olisi ilmankin selvitty :).

Onks nää hyvät?

Kiiltonahkakengät jalassa.

Olihan tossut Martista ensin vähän oudot, mutta käveli niillä sitten oikein mielellään. Hissuttelujuoksua myös, mutta kun yritin ottaa pientä reippaampaa pätkää, Martti muuttui varovaiseksi. Eipä sitä nyt ekalla kerralla kovin pitkää lenkkiä viitsittykään tehdä, sisäänajon verran vain. Vasemman päkiän päältä oli karvat vähän sekaisin mutta eivät muuten tuntuneet hanganneen, pitää seurata ettei hankaumia pääse syntymään.

Vaikka hieman turhaanhan nuo tuli ostettua, kun lääkärin määräyksestä pitää rautakengät laittaa takaisin. Mutta onpahan nyt varalla.

Hiukan välipalaa.

Lämpökuvauksia

Edellisestä postauksesta jäi vielä käsittelemättä lämpökuvausasia.

Parikkalalainen eläinlääkäri Mirja Moilanen kertoi sivuillaan suorittavansa hevosten kuvauksia lämpökameralla. Kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että ilmoittauduin kimppaan mukaan, kun hänellä oli Mialle asiaa muutenkin kesäkuun alussa. Aku lämpökuvattiin ja siltähän löytyikin sitten kaikennäköistä pientä vaivaa lähinnä jaloista. Siltä oli vielä toinen etujalan kenkä pudonnut edellisenä päivänä, ja sen vuoksi olikin myös lievää ontumaa havaittavissa.

Akun raportista selvisi, että sitä alkaa selkeästi ikä painaa. Tässä onkin sen suhteen vakavammat mietteet, omalta kohdalta painaa kaksi kuntoutettavaa hevosta, lisäksi myös se, että hevosta ei tarvitsisi ihan loppuun asti käyttää...

Näyte Akun lämpökuvausraportista. Vasemman takajalan koukistajajänne on hiukan tavallista lämpimämpi yläosastaan.

Tänään oli seuraava eläinlääkärikierros täällä meidän kulmilla, ja tutkimusvuorossa olivat Telma ja Martti. Halusin vähän osviittaa siitä, missä ollaan kuntoutuksen kanssa menossa ja mitä voisi tehdä seuraavaksi. Kolmisen viikkoa jatkuneet kuumeilut (jotka onneksi tuntuvat talttuneen juuri ennen juhannusta - liekö apteekista varoiksi haettu uusi Metacam-puteli auttanut asiaa) olivat estäneet TENSit, venyttelyt ja lenkkeilytkin.

Etupolven vamma helotti kamerassa punaisena reiän kohdalta, siinä ei ollut sen suurempaa ihmettelemistä. Etukaviot olivat lämpimät, etenkin vasen. Kengättömyys ei kuitenkaan ole siis ollut hyvä juttu, vaikka se ei pehmoisella laitumella ole mitenkään näkyvästi reagoinutkaan. Kintereissä näkyi lämpöä, ja sivukuvassa verratessa oikeata ja vasenta puolta, vasen puoli näytti olevan hiukan jumissa säästä peppuun. Suoraan ylhäältäpäin otetuissa selkäkuvissa ei näkynyt oleellista eroa.

Liikkeitä tarkasteltaessa takapää oli edelleen jäykkä, mutta oli epäilys, että jäykkyys voi aiheutua myös kintereistä. Oletettu revähdyskohta ei ainakaan ole enää kipeä eikä lämmin, ja ohjeeksi saimme kengät jalkaan ja baanalle :). Ei vielä selästä käsin liikuntaa, mutta kärryt voi laittaa perään, kunhan etukavioiden arkuus on kengityksellä hoidettu. Kavionpohjat kokeiltiin vielä pihdeillä, mutta niihin Martti ei reagoinut.

Lopuksi Martti sai vielä hammashoidon rauhoituksessa, ja siltä löytyikin muutama iso piikki, sekä joku outo lovi jossain hampaan välissä. Hammashoidon väliksi suositeltiinkin puolta vuotta.

Eli periaatteessa Martin osalta ihan iloisia uutisia, vaikka toki mahdollinen kinnerpattiongelma vähän mietityttääkin. Tässä vaiheessa sitä on ehkä kuitenkin turha murehtia.