Trimmaushommista takaisin laitumelle

Tänään käytiin Martin kanssa kävelylenkillä iso tie kahdesti ylittäen. Huisia menoa, SportsTrackerin mukaan huippunopeus alussa 130 km/h :D.

Martti on kyllä tosi miellyttävä lenkkeilykaveri tätä nykyä. Se kävelee perässä naru löysällä. Siinä on kaksi niin erilaista persoonaa samassa paketissa. Nyt kesäaikana on ollut taas hyvin vaikea kuvitella, että olen jännittänyt sen selässä. Eihän noin lupsakka hevonen voi riehaantua pukittelemaan! Kunpa en tietäisi paremmin... Vaikuttaakohan vuodenajat noin selvästi hevosen persoonallisuuteen?

Viimeinkin kesäkeli, eli aurinkoa ja lämpöä. Ojantrimmaukset oli tältä erää suoritettu ja hevoset pääsivät takaisin laitumelle. Varustin Martin hyönteisloimella ja hupulla, sillä tallissa sen kimpussa pyöri jo muutama kiukkuinen paarma. Pitää seurata, auttaako uusi varustus yhtään.

Martti ja avaruuspuku.

Auttoi se ainakin tyttöjen hurmaamiseen. Telma oli Martin uuden lookin nähdessään hieman hämmentynyt, meni sitten Martin viereen juomakupille (yleensä ajaa Martin pois korvat luimussa), kohotti häntäänsä ja pissi :D. Ne jotka odottelevat tammoilleen kiimoja, kannattaa yrittää siis varustaa tarhakaveri avaruuspuvulla...

Raivaushommissa, osa kaksi

Tänään valjastin Martin toista kertaa, tällä kertaa yksin. Varustin herran korvatulpilla, sillä ulkona oli juuri sillä hetkellä mieletön puhuri ja ajattelin että kuulon vaimentamisella saattaisi olla rauhoittava vaikutus. Tuskin niitä olisi tarvittu, taas oli kärrien edessä fiksu ja rauhallinen kyntöruuna. Isäntä jaksoi kiltisti seistä 5 min vieressä ja seurata solkien kiinnittelyä kunnes pääsi hänelle uskottuun tärkeään tehtävään: hevosen irti laskuun :). Vieläkin vähän arveluttaa sen kanssa liikkeelle lähteminen, vaikka nuorena orhipoikana suoritetut vauhtilähdöt ovatkin toivottavasti historiaa. Ehkäpä tästä uskallan koettaa yksinkin ajoa.

Puolen tunnin kävelylenkin ja tensin jälkeen aitasin poneille lisää niittotyötehtäviä. Kävivät heti innokkaana niiden kimppuun.

Operaatio kasvillisuuden tuhoaminen: completed

Eipä siinä tallin ja hallin välisen kasvillisuuden syömisessä kauaa mennyt, yksi päivä ja hieno tuho oli saavutettu. Myös pellon puolelta pystyyn jääneet heinät oli silputtu siististi :). Aidan siirto taitaa olla helpompi homma kuin itse viikatteeseen tarttuminen, tavoitteena olisi saada pellonreunaan räjähdysmäisesti villiintynyt jättipalsami aisoihin. Hevosille se ei kelpaa, mutta kun ympäröivät horsmat ja vuohenputket ovat poissa, palsaminalut tulevat paremmin esiin ja ne saa helpommin nypittyä pois.

Lähes täydellinen tuho :). Aidan takana mallia alkuperäisestä tiheydestä.

Toinen asia mistä olen Prinsessa Telmalle hyvin kiitollinen, on hänen kakkapaikkansa valinta. Ei tarvitse enää kärrätä kuin satunnaisia kasoja tarhan puolelta lantalaan. Suurin osa on tehty tallin taakse lantalan viereen, mistä ne on helppo heittää aidan yli lantalan puolelle.

Sataa sataa ropisee... vaihteeksi.

Jestas mikä kesä tämä on, kelien suhteen. Sataa, sataa, aina vaan sataa. Viileys on ollut yksinomaan hyvä asia mutta jatkuva sade alkaa olla kohta sietämätöntä. Suljin tänään laitumelle vievät portit ja aitasin tallin toiselta puolelta pläntin rikkaruohoa, horsmaa ym. kaviokkaille tuhottavaksi, huilatkoon laidun muutaman päivän jos vaikka tuo vedenpaisumus joskus loppuisi. Tarhaan on onneksi ajettu hiekkaa ja salaojaputki vie siitä sadevedet ojaan ja katoksessa hevosilla on kuiva paikka, mutta alatarha on taas yhtä järveä. Saisipa sen remontoitua!

Laitumelta tarhaan tuleva polku oli tänään varsin miellyttävän näköinen. Jäljistä päätellen joku kengällinen oli harjoitellut sliding stoppeja...

Pellossa heinät nurin 26.6.

Niillä jotka haluavat tehdä kuivaa heinää hevosille, on varmaan hätä kädessä. Meidän pellosta kaadettiin heinä 26.6. aamusella, ja laitettiin paaliin seuraavana iltana. Voi siis olla hiukan kosteampaa syötävää kuin mitä viime talvinen ja laadunhan näkee vasta kun ensimmäinen avataan. Paaleja tuli 28, ja kahdelle hevoselle kahden paalin kuukausivauhtia heinää on reilusti yli oman tarpeen. Vielä on tosin turha hehkutella, ennen kuin saa ensimmäisen paalin avattua ja analysoitua.

Huojentava näky jatkuvan vesisateisen kesän keskellä.

Sunnuntaina tuli Martin lämpökuvauksen kirjallinen raportti, ja hämmästelen vieläkin miten sillä on vasemmassa etukaviossa niin paljon enemmän lämpöä. Luulisi että se olisi ontunut. Tänään laitettiin kuitenkin kengät Annin toimesta joten eiköhän lämpö ala asettua ja kulku helpottua, toivotaan. En ole muuten koskaan nähnyt Marttia yhtä rauhallisena takapäähän kenkiä laitettaessa. Viimeksikin, kun takapään revähdys oli vielä akuutissa tilassa, oli takakenkiä ollut vaikea ottaa pois. Nyt ei merkkiäkään mistään reuhtomisesta, hyvä :). Jospa Martti alkaisi aikuistua?

Martin lämpökuva etujaloista.

Operaatio kengitys. Etupää valmiina.

Ansku tuli töiden jälkeen, ja oltiin suunniteltu Martin ajoharjoitusten jatkamista, kun siihen kerran lupa saatiin. Alussa vähän jännitti kun ennen muinoin sen kanssa oli hankalaa ( = vauhdikasta) liikkeelle lähtö kärryjen kanssa, mutta pelko oli turhaa. Martti toimi kuin vanha kyntöruuna, ei kiemurrellut, tuijotellut tai sählännyt mitään. Yritettiin seurata sen askellusta, mutta kärreiltä käsin se oli vähän hankalaa. Meni kuitenkin eteenpäin mielellään, korvat tötteröllään ja Matikaisen mäessä halusi itse jopa juosta. Ravissa huomasin sen juoksevan häntä koholla, joten jäykkyyttä löytyy vieläkin. Mutta eipä sitä nyt mitään ihmeparantumista voi odottaakaan. Mentiin varmaan puolisen tuntia käyntiä, pari ravipätkää.

Ansku ja Martti, treenikausi avattu ;). Kunpa sairastelut olisivat nyt hetkeksi ohi.

Kun heinät oli korjattu perjantaina ja lauantainakin pelto oli vielä kuiva, avautui siihen hetkeksi kunnon baana. Pystytin Martille "agilityradan" eli keppejä jonoon pujottelua varten ja pari pitkää rankaa puomeiksi, joita ylitettiin ja joiden väliin peruutettiin. Pujottelu oli Martille hyvää jumppaa, ja kun olin varannut sille jonon päähän vadin josta sai hakea leipäpalan onnistuneen suorituksen päätteeksi, se bonjasi loppujen lopuksi pujottelun ilman että taluttaja meni edeltä. Sille piti vain talutuskädellä osoittaa mistä välistä oikealle ja vasemmalle, hyvin toimi :). Lopuksi tehtiin lisää jumppatehtäviä pellon viereisessä ojassa, venyi oikein hyvin.

Martti tuhoaa loppuja pujotteluradan palkintoja. Taustalla rata :).

Venyy-yyy-yyy! Vamman suhteen ehkä vähän väärään suuntaan mutta ei se mitään :).

Ja lopuksi lemppariaiheeseeni, jota ei olekaan hetkeen tullut tehtyä kun olen oikeasti yrittänyt rajoittaa ostoksia vain siihen mitä oikeasti tarvii... Shoppailua! Robinsonilta tilasin Martille toisen vuorettoman sadeloimen edellisen rankkasateenpitokykynsä menettäneen ruskean pilkullisen tilalle. Kesäkuun alussa olin vielä toiveikas että saadaan jossain vaiheessa hevosille tuskallinen paarmantäyteinen hellekesä, joten tilasin myös hyönteisloimen huppuineen. Tässä vaiheessa kesää idea tuntuu ehkä hieman huvittavalta, eipä ole ollut tarvetta :). Mutta sitä kesää odotellessa!

Kesä ja kärpäset tulee - oletko valmis?

Ihana taivaansininen sadetakki!