Raivaushommissa, osa kaksi

Tänään valjastin Martin toista kertaa, tällä kertaa yksin. Varustin herran korvatulpilla, sillä ulkona oli juuri sillä hetkellä mieletön puhuri ja ajattelin että kuulon vaimentamisella saattaisi olla rauhoittava vaikutus. Tuskin niitä olisi tarvittu, taas oli kärrien edessä fiksu ja rauhallinen kyntöruuna. Isäntä jaksoi kiltisti seistä 5 min vieressä ja seurata solkien kiinnittelyä kunnes pääsi hänelle uskottuun tärkeään tehtävään: hevosen irti laskuun :). Vieläkin vähän arveluttaa sen kanssa liikkeelle lähteminen, vaikka nuorena orhipoikana suoritetut vauhtilähdöt ovatkin toivottavasti historiaa. Ehkäpä tästä uskallan koettaa yksinkin ajoa.

Puolen tunnin kävelylenkin ja tensin jälkeen aitasin poneille lisää niittotyötehtäviä. Kävivät heti innokkaana niiden kimppuun.