Lämpökuvauksia

Edellisestä postauksesta jäi vielä käsittelemättä lämpökuvausasia.

Parikkalalainen eläinlääkäri Mirja Moilanen kertoi sivuillaan suorittavansa hevosten kuvauksia lämpökameralla. Kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että ilmoittauduin kimppaan mukaan, kun hänellä oli Mialle asiaa muutenkin kesäkuun alussa. Aku lämpökuvattiin ja siltähän löytyikin sitten kaikennäköistä pientä vaivaa lähinnä jaloista. Siltä oli vielä toinen etujalan kenkä pudonnut edellisenä päivänä, ja sen vuoksi olikin myös lievää ontumaa havaittavissa.

Akun raportista selvisi, että sitä alkaa selkeästi ikä painaa. Tässä onkin sen suhteen vakavammat mietteet, omalta kohdalta painaa kaksi kuntoutettavaa hevosta, lisäksi myös se, että hevosta ei tarvitsisi ihan loppuun asti käyttää...

Näyte Akun lämpökuvausraportista. Vasemman takajalan koukistajajänne on hiukan tavallista lämpimämpi yläosastaan.

Tänään oli seuraava eläinlääkärikierros täällä meidän kulmilla, ja tutkimusvuorossa olivat Telma ja Martti. Halusin vähän osviittaa siitä, missä ollaan kuntoutuksen kanssa menossa ja mitä voisi tehdä seuraavaksi. Kolmisen viikkoa jatkuneet kuumeilut (jotka onneksi tuntuvat talttuneen juuri ennen juhannusta - liekö apteekista varoiksi haettu uusi Metacam-puteli auttanut asiaa) olivat estäneet TENSit, venyttelyt ja lenkkeilytkin.

Etupolven vamma helotti kamerassa punaisena reiän kohdalta, siinä ei ollut sen suurempaa ihmettelemistä. Etukaviot olivat lämpimät, etenkin vasen. Kengättömyys ei kuitenkaan ole siis ollut hyvä juttu, vaikka se ei pehmoisella laitumella ole mitenkään näkyvästi reagoinutkaan. Kintereissä näkyi lämpöä, ja sivukuvassa verratessa oikeata ja vasenta puolta, vasen puoli näytti olevan hiukan jumissa säästä peppuun. Suoraan ylhäältäpäin otetuissa selkäkuvissa ei näkynyt oleellista eroa.

Liikkeitä tarkasteltaessa takapää oli edelleen jäykkä, mutta oli epäilys, että jäykkyys voi aiheutua myös kintereistä. Oletettu revähdyskohta ei ainakaan ole enää kipeä eikä lämmin, ja ohjeeksi saimme kengät jalkaan ja baanalle :). Ei vielä selästä käsin liikuntaa, mutta kärryt voi laittaa perään, kunhan etukavioiden arkuus on kengityksellä hoidettu. Kavionpohjat kokeiltiin vielä pihdeillä, mutta niihin Martti ei reagoinut.

Lopuksi Martti sai vielä hammashoidon rauhoituksessa, ja siltä löytyikin muutama iso piikki, sekä joku outo lovi jossain hampaan välissä. Hammashoidon väliksi suositeltiinkin puolta vuotta.

Eli periaatteessa Martin osalta ihan iloisia uutisia, vaikka toki mahdollinen kinnerpattiongelma vähän mietityttääkin. Tässä vaiheessa sitä on ehkä kuitenkin turha murehtia.