Ihanaa, kevät!

Maaliskuu! Muutamana päivänä on aurinko paistellutkin niin ihanasti, että talvihorroksesta herääminen alkaa pikkuhiljaa. En ratsastanut Virkullakaan varmaan koko helmikuussa kertaakaan, mutta nyt voisi olla hyvä hetki aloitella taas vähän säännöllisemmin. Se sai uudet kengät ja hammashoidon Tuominiemen Jussin toimesta viime maanantaina.

Martilla taas on alkanut jonkinmoinen uhmaikä. Muutama viikko sitten yritin sillä toisen kerran yksinajoa, ei mennyt mitenkään niin kovin hienosti kun virtaa oli vaikka muille jakaa, jarrut olivat epäkunnossa ja kulkupeli muutenkin yliohjautuvainen. Muutaman päivän kuluttua isännän avustuksella saatiin onneksi onnistunut suoritus, että ajosta ei mitään kammoa jäänyt, mutta vapaalla ollessaan oripoika koetteli eräänä päivänä kiitettävästi hermoja...

Se oli jotenkin saanut tarhaansa vievän tallinoven avattua, ja vietti päivänsä osittain tallissa rymyten. Olin aamulla siivonnut Virkun karsinan ja jättänyt sontakärryt käytävälle, ne oli kaadettu, oman karsinansa purut se oli kasannut takaseinälle, ja sinne oli hinattu myös karsinan ovesta kolme loimea, päitset ja naru, sekä talikko. Höyry nousi korvista niitä siivotessa, ja olemmekin olleet pari päivää sotajalalla sen jälkeen. Näin jonkun ajan kuluttua ehkä jo vähän naurattaa pojan puuhastelu :D.

Tänään laitoin sille taas pitkästä aikaa satulan, kiipesin sinne itse hetkeksi istumaan, ja sen jälkeen juoksuttelin pihalla. Juoksutuksesta ei tullut yhtään mitään, mutta olin kuitenkin tyytyväinen kun poitsu ei uhonnut eikä ängennyt liian lähelle kertaakaan. Kaitpa se loppujen lopuksi on ihan herttainen kaveri... aina halutessaan :).

Martti juoksentelee ei-niin-keväisissä maisemissa 19.2.

Reetta ja Riikka Virkulla hiihtoratsastelemassa.

Shoppailua

Tässä sitten kuvaspämmiä equestrianclearancen saapuneesta tilauksesta...

Virkulle Weatherbeetan Wick-Dry kuivatusloimi. Ehkä maailman paras, Martilla oli tämmöinen mutta jäi jo pieneksi.

Virkulle suojasarja. Näytti kuvassa vihreämmältä mutta meneehän nää näinkin.

Hah :D. Martin korvien asento kertoo mitä mieltä hän on tämmöisestä väristä. No, eipä se toisen loimen alla juuri näy...

Weatherbeetan ulkoloimi kevyellä toppauksella. Ihana :).

Weatherbeetan kaulakappaleellinen vuoreton sadeloimi.

Ratsuponille omat suojat, ja bootsit!

Ratsuponi tosi toimissa kamat sävy sävyyn, satula ebaystä ja suitset tästä tilauksesta.

Hiihtoratsastusta

Repästiinpä Anskun kanssa ja otettiin hiihtoratsastussessio. Yllättävän hyvin lähti homma liikkeelle vaikka suksetkin oli toissa kesän karkeloissa vääntyneet mutkalle :). Keli oli oikein mukava ja auratulla tiellä päästiin menemään kovaakin, mutta extremeurheilun ystävinä hilpasimme myös halkopinoille asti auraamatonta metsätietä, jossa oli lunta polviin asti sekä lumen painosta tielle kumartuneita koivuja.

Ikinä ei olla moisessa hangessa kokeiltu, mutta pysyihän siellä pystyssä kun piti painonsa hyvin taka-akselilla. No, kyllä sitä muutaman kerran tuli maaperääkin tutkittua :D.

Ja niin kovaa oli vissiin vauhti että hackamore hajosi. Onneksi kesti viimeiseen vauhtipätkään asti, vasta tallissa huomattiin että oli enää pienen nahkasuikaleen varassa. Suutarille hommia...

Slow feeder eteläkarjalaisittain

Eilispäivänä meille oli valmistunut heinäkatokseen Slow Feeder System. Sisäpuolelle muutama paksu lankku pystyyn, taakse vinoittain polttopuupaneelia jotta heinät valuvat verkkoa vasten, ja etupuolelle peräkärryn pienisilmäisestä suojaverkosta (Robin Hoodin valikoimasta kauniin vihreä hintaan 39,90) leikatut palaset rimoilla kiinni. Yhdestä verkosta tulee neljä tuonkokoista.

Tänään testasin ensin normaaleilla heinämäärillä, 3 kg aamuheinät alas kaukaloon ja 3 kg verkkoon. Päivällä yhden jälkeen oli vielä reilu puolet jäljellä verkossa, ja neljän jälkeen kaikki syöty. Nyt illalla latasin verkon täyteen, siihen mahtui varmaan viitisen kiloa, ja reilun kilon laitoin kaukaloon. Isäntä saa huomenna raportoida jos loppuvat kesken ;).

Verkot eivät ole vielä ihan kunnolla paikallaan, reunat täytynee kiertää kerran rimojen ympäri, jotta ovat vähän tukevampia. Onneksi verkkomateriaali on halpaa, niin että sitä voi hyvin uusia kun tulee aikanaan puhkisyödyksi.

Jäätymätön vesiputki ei ihan ekalla asennuksella toiminut... eli jäätyi. Näyttikin kuin se olisi ollut hevosten katoksen puolelta mutkalla, ja sain vasta putken jäädyttyä tunnustuksen että olin oikeassa :D. Tänä iltana kun oli leudompaa, saatiin putki sulatettua ihan letkusta työntämällä kuumaa vettä, ja nyt putkea on asenneltu vähän parempaan asentoon, toivottavasti valuu nyt tyhjäksi niinkuin kuuluisikin.

Vuosi vaihtuu ja pakkanen paukkuu...

Jippii, ensimmäiset kunnon pakkaset ja myös lumipeite on saapuneet! :)

Hippokselta oli tullut vuoden viimeisinä päivinä Martin näyttelypalkkio 65 euroa. Päädyin sitten tilaamaan Ebaysta Martin käyttöön rungottoman harjoittelusatulan - sinisen! Ei ollut tosiaan hinnalla pilattu, veroineen ja rahteineen Intiasta tuli maksamaan pyöreästi 100 euroa. Laatukaan ei tosin ollut kummoinen, mutta Virkun kanssa sitä "testattuani" (loppiaisperjantaina kolmen tunnin maasto - pääosin käyntiä, josta osa meni kadonnutta kenkää etsiessä), olin loppujen lopuksi positiivisesti yllättynyt. Tosi mukava se on istua, ja talvipakkasella lämmittääkin kivasti ahteria...

Marttikin piti satulaa käytävällä kiltisti selässään, ja kiipesinpä sinne itsekin hetkeksi istumaan. Liian aikaista vielä ratsuilulle, eikä ole vielä tarkoituskaan käydä enempää painoa pitämään selässä, vaan tulipahan nyt kokeiltua. Eipä juuri poitsu tuumannut mitään...

Virkun kanssa on ollut kenkäongelmia, jotka ovat ajoittain haitanneet liikkumista. Tilsakumien kanssa ei talvikengät kestäneetkään koko talvea, ensin lähti toisesta etusesta kenkä lohkaisten ulkosyrjästä palan mennessään, ja kun Topi laittoi sen muutaman päivän päästä paikalleen, lähtivät molemmat takakengät lumessa tarpoessa. Niissä ei onneksi ollut lohkeamia vaan lähes kaikki naulat olivat katkenneet. Mietin josko testaisi minkälaiset castit ovat käytössä, joku jossain palstalla mainosteli että pito on talvikelissä vähintään yhtä hyvä kuin paljaalla kaviollakin. Kun ei nuo kengät nyt tunnu pysyvän :). Mikäs siinä jos vaan olisi lunta, mutta kun sitäkin saatiin maahan vasta kovin myöhään.

Tänään saatiin valmiiksi pari pitkään suunnitteilla ollutta koeluontoista projektia: lämmitettävä vesiastia tarhaan sekä jäätymätön vesiletku, jotta joka-aamuista vedenkantoa ei tarvitsisi suorittaa. Pitkään tänä talvena pärjäiltiinkin leutojen kelien ansiosta.

Vesiastia rakennettiin suorakaiteen muotoisista isoista muovisaaveista, olisivatkohan kooltaan joku max 90 litraa. Alimmaisen pohjalle tuli paksumpi solumuovi, sen päälle auton istuinlämmittimen levyt (Robbarista n. 70 e), ja päälle ohuempi muutama milliä paksu solumuovi. Reunoille myös ohutta solumuovia (ensin oli sentin paksua, mutta päälimmäinen saavi ei mahtunutkaan alimmaisen sisään) ja astiat ruuveilla joka sivuilta kiinni toisiinsa. Isäntä askarteli myös saavien suojaksi hienon puukehikon, joka ruuvattiin katoksen keskitolppaan kiinni, ja alaosa peitettiin sahajauholla jonka myös pitäisi toimia eristeenä. Sähköistä en sen enempää ymmärrä, mutta johto viriteltiin juoksemaan katoksen keskitolppaa pitkin ylös, katonrajaa myöten heinävaraston puolelle, ja siellä on joku muuntajamöykky toisessa päässä, ilmeisestikin turvallisempi kuin lämmityskaapeli ja verkkovirta. Istuinlämmittimessä on termostaatti, joka katkaisee virran itsestään tarpeeksi lämmitettyään.

Ja se vesiletku... Kesällä meillä oli jo vastaava toiminnassa, mutta pehmeä kumiletku vääntyi heinävaraston katossa mutkalle, mistä vedet eivät valuneet pois, ja se sitten loppujen lopuksi jäätyi. Talon rakennuksesta oli jäänyt yli jäykkää lattialämmitysputkea, joka viriteltiin heinävaraston katosta tarhan vesisaaviin samaa tolppaa pitkin kuin lämmityspiuha menee ja toiselle päälle porattiin tallin seinään reikä. Jäätymättömyys perustuu siis siihen, että letku on keskikohdalta korkeimmillaan, ja vesi valuu toisesta päästä vesiastiaan ja toisesta päästä pesupaikalle. Nyt ei tarvitse kuin yhdistää pesupaikan letku toisella seinällä olevan putken päähän, ja niin juoksee tarhaan vesi :). Ainakin toimi ensimmäisellä kerralla, ja putki valui tyhjäksi juuri niinkuin oli ajateltukin, mutta aika näyttää miten tulee toimimaan. Pitääkin iltasyötölle mennessä ottaa kuvia.

Varusteurheilija sortui toisenkin kerran shoppailemaan. Piti tilata Martille sinisen satulan lisäksi siniset suitset ja siniset suojat... Ja tottakai se tarvitsi kaulakappaleellisen loimenkin kun mummollakin on, ja jatkuvasti sataa vettä! Ja tulikohan sitä jotain muutakin vielä tilattua? Joo, Virkulle verkko-fleece kuivatusloimi, suojasarja, bootsit... Tilauksen saapumista odotellessa :).

Martti kyllä kasvaa hurjaa vauhtia. Kesällä/syksyllä ostetut 5'3 koon loimet on jo auttamattomasti pieniä, 5'6 vielä menee, mutta tämän talven jälkeen tuskin. Tilasinkin uudet loimet jo 5'9 koossa, sitten saa taas pistää pieneksi jääneet myyntiin.

Ja tässä niitä kuvia:

9 tuntia -10 asteen pakkasessa ja sulana vielä :).

Astian sijoituspaikka. Letku ja sähköjohto kulkee tuon tolpan sisässä lankkujen suojassa. Saavin suojusastia ruuvattu kiinni tolppaan.

Letkun toinen pää tallin seinästä läpi sisälle.

Ja vielä kuva joku aika siten valmistuneesta Martin aidasta ja portista. Yläpuolella näkyy vesiletkusysteemi joka on vielä naamioimatta nätiksi.

Voi motivaatio ja sen puute...

Eli hiljaiseloa ollut koko syksy. Kun kelloja siirrettiin talviaikaan, ei juuri huvita tehdä yhtään mitään tuolla pimeydessä, etenkin kun pimeyden lisäksi on tullut vielä sateita reippaamman puoleisesti. Virkku on liikkunut säännöllisesti noin kolme kertaa viikossa Reetan ja Riikan toimesta, itse olen pyrkinyt siihen kerta viikkoon -tahtiin.

Useana sunnuntaina ollaan käyty Virkun kanssa Karhun kentällä ratsastustreffeillä. Ollaan Marjaanan ja Nooran kanssa vaihdeltu hevosia, ja itsellekin on tehnyt hyvää välillä mennä isoliikkeisellä hevosella, jonka ratsastaminen vaatii kuntoa ja hyvää istuntaa. Nuksu on muuten Virkun kanssa aika samantyyppinen luonteeltaan, joten kulttuurishokki ei ole ollut suuren suuri.

Viimeksi käydessämme itsenäisyyspäivänä oli tullut melkoisesti lunta, ja metsän halki menevä oja oli tulvinut. Virkku ei meinannut haluta mennä siitä yli, ja nyt on tullut vielä lisää vettä rutkasti, joten voi olla että tuolta lyhyempää ja turvallista kautta ei sinne taida toistaiseksi päästä.

Martin kanssa ollaan liikunnallisesti edistytty hitaasti, samaisen pimeyden takia viikolla ei viitsi lähteä nuoren hevosen kanssa urheilemaan. Itsenäisyyspäivänä kuitenkin rohkaisin mieleni ja ajoin Martilla metsälenkin ihan yksin. Eniten jännitti liikkeelle lähtö, eli ehdinkö irrottaa hevosen naruista, peruuttaa ja hypätä kyytiin. Hienosti kuitenkin meni, ja hevonen meni paljon suorempaan kuin taluttajan/avustajan kanssa. Lätäköitä se kuitenkin edelleen väisti ja hyppäili niiden yli, mikä nyt ei välttämättä oli kärrien kanssa kovin miellyttävää... Paluumatkan "ravisuoralla" otin pätkän ravia, ja siinä se pelästyi rikkoutuvaa jäätä niin että otti napakan pukkisarjan ja lähti pinkomaan neliä kohti kotia. Onneksi oli potkuremmi ja muutaman laukka-askelen jälkeen se hidasti kiltisti, ei tuntunut kovin vaaralliselta hommalta.

Eräänä iltana kokeilin Martille Virkun satulaa, pidin hieman painoa jalustimella, ja sen jälkeen juoksutin sitä pihalla satula selässä. Pukkeja tuli pikkuisen enemmän kuin ilman satulaa, ja sen jälkeen satula olikin melkein kaulalla :). Olen tässä nyt pohtinut pitäisikö ostaa joku rungottoman tyyppinen harjoittelusatulaksi, isosäkäisen Virkun satulat ei muutenkaan oikein Martille sovi.

Tänään käytiin Annan kanssa taas Martilla ajamassa. Se oli päässyt viikko sitten ohjasajaessa karkuun ja juossut melkein isolle tielle asti (mitä ihmettelen suuresti), kääntynyt takaisin ja juossut kotipihaan. Tänpäiväinen ajo ei mennytkään yhtä rauhallisesti kuin eka yksinajo, muutaman kiihdytyksen meinasi orhi tehdä ja kerran kärryn pyörä osuikin isoon kiveen - onneksi ei hajonnut eikä aisa irronnut valjastuksesta. Vesilätäkötön väylä, missä ei ole metrin säteellä tiestä kiviä tai puunrunkoja, olisi nyt tämän juniorin kanssa aika pop :). Valjastusta purkaessa, missä herra on yleensä ollut hyvin rauhallisesti, tapahtui myöskin jännittäviä asioita. Juuri kun olin saanut toisen puolen aisaremmit irti, yritti Martti naruissa eteenpäin ja kärrit lähtivät irti aisalenkeistä. Onneksi sain kärreistä kopin ennenkuin heppa rikkoi itsensä.

Ostin viikolla Lahden Horzelta itselleni joululahjaksi uudet vaaleanvihreät satula- ja suitsitelineet varustehuoneeseen. Vanhat olikin halpiskoukkuja ja laudasta tehtyjä telineitä, jossa satulat keikkuivat kiikkerästi. Lisäksi tuli shoppailtua Virkun Sydneyhin uusi 10 cm pitempi satulavyö joustoilla, entistä 130 cm joustotonta oli tuskaa saada edes ensimmäisiin reikiin pullistelun takia.

Tänään oli hyvä päivä siivoilla lumen alle piiloon jääneet sontakasat lantalaan. Sitä kertyi yli kymmenen kärrillistä, mutta nyt ovat taas tarhat puhtaat. Martti oli pelannut sinisen pallonsa aidan ulkopuolelle, heitin sen takaisin tarhaan mutta se sattui osumaan vesilätäkköön. Martti riensi kiireesti tutkimaan tilannetta, kiersi lätäkön kahteen kertaan, otti lopulta pallon hampaisiinsa ja ravisteli sen kuivaksi. Sitten se kuljetti sen kuivalle maalle ja lähti takaisin heinäkaukalolle :D. Selkeästi "kaveria ei jätetä"-tyyppi!

Eipä ole enää pitkä aika vuoden pimeimpään päivään, ja sitten alkaakin jo pikkuhiljaa valjeta. Myös lumi olisi tervetullutta!

Syksy etenee

Niinpä jäi vallan koko syyskuu vaille blogikirjoittelua, arvelinkin että alkuinnostuksen jälkeen tarinat harvenevat...

Syyskuu puurrettiin varsin tiiviisti heinä/tarhakatoksen kimpussa, ja nyt homman ollessa voiton puolella, voi sanoa että siitä tuli Hieno. Paljon hienompi kuin olisin osannut odottaa. Sisälle sai heinien lisäksi muutakin tavaraa säilytykseen, muun muassa kaikki aitauskepit laitumen purkamisen jäljiltä. Hevoset viihtyvät katoksessa hienosti, vaikka Virkku tapansa mukaan oli alkuun hyvin epäluuloinen.

Syyskuun viimeinen viikko vietettiin pohjoisessa lomailemassa Annan ja Henrin majaillessa meillä ja hoidellessa eläimet. Oli varsin virkistävää vaihtelua arkeen, ja omalla kohdallani ensimmäinen kotoa poistuminen pidemmäksi aikaa hevosten saavuttua.

Itse en ole ehtinyt aikoihin ratsastelemaan, vaikka ostin Virkulle sen pitkään kaivatun yleisSydneyn ja toppautin sen Kettusen Elsalla. Sen verran kokeilin, että hyvä on istua, ihan oli kotoisa olo kuin ennen vanhaan...

Sitten vähän kuvakoostetta kuukauden aikaansaannoksista:

Heinäkatos on saanut katon ja ulkokuoret, ja myös heinät pääsivät sisälle. Nämä kuvat 10.9.

Virkkukin uskaltautui pitkän harkinnan jälkeen menemään katon alle.

Tässä ensimmäinen versio sisäseinästä, ei oikein miellyttänyt ulkonäöllisesti joten sitä vähän muuteltiin.

Heinäkaukalo varaston sisältä, vähän avoin malli vielä kun seinä ei ole valmis.

Tämä on myös varsin kätevä rapsutuspuu!

17.9. Vielä vähän valmiimpaa.

Kuvat vielä kummastakin laidunkauden päätteeksi. Aidat purin pois 18.9.

Tiikerikissan mielestä heinäkaukalot on tätä varten.

Anna harrasti pitkästä aikaa kouluratsastusta 18.9. - ja mie kuvausta. Varsin mukiinmenevästi :).

1.10. aikaansaannoksia: Reetan ja Riikan kanssa aloiteltiin Martin irtohypytysharjoitukset. Meni yllättävän hyvin, näyttää olevan paremmin homma hallussa pojalla kuin äidillään :).

Näinkin isosta reilusti yli ;)! Pitäis saada haettua oikeat estepuomit Peltoista, nyt kun näillä alkaa olla näköjään käyttöä.

Heinävarasto sai tänään oikeat ovet! Nyt ne on tallin kanssa kuin kaksi marjaa.