Repästiinpä Anskun kanssa ja otettiin hiihtoratsastussessio. Yllättävän hyvin lähti homma liikkeelle vaikka suksetkin oli toissa kesän karkeloissa vääntyneet mutkalle :). Keli oli oikein mukava ja auratulla tiellä päästiin menemään kovaakin, mutta extremeurheilun ystävinä hilpasimme myös halkopinoille asti auraamatonta metsätietä, jossa oli lunta polviin asti sekä lumen painosta tielle kumartuneita koivuja.
Ikinä ei olla moisessa hangessa kokeiltu, mutta pysyihän siellä pystyssä kun piti painonsa hyvin taka-akselilla. No, kyllä sitä muutaman kerran tuli maaperääkin tutkittua :D.
Ja niin kovaa oli vissiin vauhti että hackamore hajosi. Onneksi kesti viimeiseen vauhtipätkään asti, vasta tallissa huomattiin että oli enää pienen nahkasuikaleen varassa. Suutarille hommia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti