Martilla taas on alkanut jonkinmoinen uhmaikä. Muutama viikko sitten yritin sillä toisen kerran yksinajoa, ei mennyt mitenkään niin kovin hienosti kun virtaa oli vaikka muille jakaa, jarrut olivat epäkunnossa ja kulkupeli muutenkin yliohjautuvainen. Muutaman päivän kuluttua isännän avustuksella saatiin onneksi onnistunut suoritus, että ajosta ei mitään kammoa jäänyt, mutta vapaalla ollessaan oripoika koetteli eräänä päivänä kiitettävästi hermoja...
Se oli jotenkin saanut tarhaansa vievän tallinoven avattua, ja vietti päivänsä osittain tallissa rymyten. Olin aamulla siivonnut Virkun karsinan ja jättänyt sontakärryt käytävälle, ne oli kaadettu, oman karsinansa purut se oli kasannut takaseinälle, ja sinne oli hinattu myös karsinan ovesta kolme loimea, päitset ja naru, sekä talikko. Höyry nousi korvista niitä siivotessa, ja olemmekin olleet pari päivää sotajalalla sen jälkeen. Näin jonkun ajan kuluttua ehkä jo vähän naurattaa pojan puuhastelu :D.
Tänään laitoin sille taas pitkästä aikaa satulan, kiipesin sinne itse hetkeksi istumaan, ja sen jälkeen juoksuttelin pihalla. Juoksutuksesta ei tullut yhtään mitään, mutta olin kuitenkin tyytyväinen kun poitsu ei uhonnut eikä ängennyt liian lähelle kertaakaan. Kaitpa se loppujen lopuksi on ihan herttainen kaveri... aina halutessaan :).
Martti juoksentelee ei-niin-keväisissä maisemissa 19.2.
Reetta ja Riikka Virkulla hiihtoratsastelemassa.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti