Hankintoja ja valmistumista

Elokuun alku oli muilla tahoilla kiireistä aikaa, kun piti laitella asunnon ja puutarhan puolta rapujuhlakuntoon. Hevoset saivat lähinnä laidunnella ja olla muiden liikuteltavana. Tosin kävimme kahdesti Virkun kanssa Salmen Tainan tunnilla Karhun kentällä Marjaanan ja Nuksun kanssa. Oli huippukivaa ja opettavaista!

Tallikin tyhjeni hieman kun Vertti-poni muutti 13.8. Kouvolan seudulle kahden pikkuponiorin kaveriksi opiskelemaan raviuraa. Jäämme odottelemaan kuulumisia siltä saralta muutaman vuoden kuluttua!

Kun rapujuhlat olivat ohitse, alkoi taas tapahtua. Pitkään suunniteltu heinävaraston/tarhakatoksen valmistuminen alkoi, ja neljässä työpäivässä oli jo päästy näin pitkälle:

Tässä näkyy paremmin heinävaraston puoli oikealla ja vasemmalla hevosten katos-osio:

Katosprojekti jatkuu hamassa tulevaisuudessa, isännän työt näyttävät taas siltä että mitään valtavia edistysaskeleita tämän rakennelman suhteen tuskin seuraavaan pariin viikkoon otetaan... Kattopellit tosin leikkasimme eilen valmiiksi, ne olisivat nostoa ja kiinnitystä vaille valmiit.

Muitakin ostoksia tuli tehtyä alkukuusta. Keväästä lähtien on ollut mietinnässä hevosten kuivikkeiden säilytys talvisaikaan ja nyt löytyi siihenkin ratkaisu. Seuraava kaunokainen oli saapunut tänään pihaan:

Vaatii pientä fiksailua, mutta eipä ollut kalliskaan sisältöineen päivineen. Tämän täyttö ja paikoilleen siirtokin onnistuu kuulemma käteväsi - suhteiden ansiosta. Tuohon taitaa mahtua kahden hevosen kuivikkeet ainakin vuodeksi...

Ja lopuksi vielä Fashion Show, osa kaksi. Robinsonilla oli loimiale, ja olivat sen hintaisia, että kannatti ostaa vaikkei tarvitsisikaan. Osa tilauksesta tuli tänään, ja tässä näytteitä:

Näyttelyhommia

Kolmikko odottelemassa esiintymisvuoroaan.

Lappeen Ravinuoret järjestivät Match Shown 7.8. sunnuntaina Lappeen raviradalla. Sinne päätin ilmoittaa hevoseni, ja Vertin omistaja Saila innostui myös asiasta ilmoittaen Vertin ja emä-Femmen mukaan. Näyttelyssä oli mukana kaikkiaan 30 hevosta, ja näyttelypäivä oli kaikkiaan oikein mukava!

Riikka esitti Vertin ja Martin, koska orin esittäjän piti olla yli 16 v. Reetta esitti Virkun, joka harjoitellessa käyttäytyi varsin moitteettomasti, mutta suorituksen aikana meinasi olla vähän jarrut hukassa. Kakkosen saivat kaikki kolme, tuomari Mirva Kinnusen sanalliset arvostelut:

Virkku:

- erittäin ryhdikäs ja suurilinjainen
- hyvä tammaleima
- ilmeikäs pää
- vankka runko
- aktiivinen käynti, länkinen takaa
- aktiivinen ravi
- vennot vuohiset

Martti:

- ryhdikäs
- hyvin kehittynyt
- ilmeikäs pää
- sopusuhtainen runko, suorat liikkeet
- tarmokas käynti, hieman vennot vuohiset
- lennokkaat raviliikkeet

Vertti:

- selvä rotuleima
- ryhdikäs
- ilmeikäs pää
- tässä kehitysvaiheessa hieman korkeajalkainen
- käynti tarmokasta, mutta takaa leveä
- ravi kevyttä ja tahdikasta
- hyvät jouhet

Vertti harjoittelee :).

Fashion Show

Jippii, tänään vihdoinkin saapui Robinsonin tilaus! Kaikki loimethan menivät myyntiin kun Hertan kokoiset eivät mahtuneet Virkulle ja olivat Martille liian isoja. Jonkin aikaa brittihintoja tuijoteltuani päätin kokeilla millaista laatua sieltä tulee. Olen huipputyytyväinen laatuun! Osa loimista piti tilata vähän isona kun sopivaa kokoa ei ollut enää saatavilla. Martin kohdalla ei haittaa :).

Jaanpa ostokseni muidenkin kanssa...

Tällaisen kasan tavaraa saa 317 eurolla.

Hööksiltä Virkulle ohutvuorinen kesäsadeloimi - ei siis kuulunut brittipakettiin. Tykkäsin väristä.

Fullneck toppaloimi 200 g täytteellä.

Luistonesto :) satulahuopa, full.

Requisiten villaloimi, ihana!

Requisiten nahkainen koulusatulavyö 28'' = 70 cm.

Requisiten Snaffle bridle. Ihanaa pehmeää nahkaa!

Kuva kertoo kaiken :D.

Shires Tempest toppaloimi 100 g täyte. Martille vielä pikkuisen iso.

Samainen ihana villaloimi kuin Virkulla, Martille vielä hiukan iso.

Stockholme high neck ulkoloimi.

Masta Dynamix toppaloimi 170 g täytteellä. Toivottavasti Martti ei kasva ulos tästä ennen talvea...

Petite Pony London Turnout.

Heh :).

Ja talven tallihommiin ihanan lämpöiset kengät.

Jalassa ihanan tuntuiset kouluratsastussukat!

Lisää laidunhommia

Eihän tuosta pellosta eka vuonna mitään satoa saanut, eli saatiin vihdoin ja viimein oikea laidun! Kaivurikin tuli viimein kotiin eli nyt on heinävaraston pohja asennettu suoraksi ja tasattu myöskin takalaitumen savikasa tasaiseksi. Kyllä nyt on maita ja mantuja hevosten tallata :).

Treenikuva

Pitää tänne nyt laittaa todiste siitä että ollaan kyllä päästy Martin kanssa ihan tallista pidemmällekin. Tämä tapahtuma viime keskiviikolta 13.7., copyright Henri.

Pyykkipäivä

Illalla meni myöhään, väsyttää!

Onneksi mummo vahtii.

Vaikka alahuuli meinaa tippua..

.

Pitipä tänään tarttua painepesuriin kun päätin laittaa kaiken epäkurantin heppakaman myyntiin. Facebookin Etelä-Karjalan heppatarvikekirppiksen kautta lähtikin tavaraa samantien aika hyvin kaupaksi, joten aamupäivä sujui rattoisasti Nilfiskin laulaessa. Puolen päivän aikaan roikkuikin ympäriinsä märkää mutta puhdasta loimea, suojaa, riimua ja sen sellaista.

Hevoset eivät juuri pyykkäyspäivästä ottaneet ressiä, vetelivät koko lauma sikeitä kuunnellessaan Nilfiskin suloääntä...

Laidunprojektia.

Voi kun nuo juniorit ei yhtään osaa varoa vaaroja, jotka tuntemattomissa paikoissa vaanivat!

Myö ollaan päästy vihreelle!

Kesällähän hevosen kuuluu päästä laitumelle. Se on ihan fakta ollut aina. No, tänä kesänä on projekti ollut vielä vähän vaiheessa. Meidän isoon peltoon kylvettiin vasta heinänsiemenet ja pelto on ollut erittäin huonossa kasvussa - siitä pitäisi vielä heinä tehdä ennen kuin hevoset saa siihen. Tarhojen takana on isohko metsäpläntti johon laania voisi tehdä, mutta se taas vaatisi maansiirtokonetta kun kevään mutalilluaikaan ylimääräiset savimaat kivineen ja muine rojuineen on kasattu isoksi kasaksi tarhan taakse. Kone ei juhannuksenakaan vielä kotiin joutanut, joten heinäkuun alkupäivinä aloin sitten touhuta laidunta käsipelillä...

Ensi alkuun tein pikkuaitauksen poikien tarhan päätyyn, kooltaan n. 5 x 10 m. Ajattelin laskea Virkun siihen ensin pohdittuani Martin ja Vertin painivan toisensa langoista läpi niin pienessä tilassa. Ei muuta kuin tarhat vaihtamaan päittäin ja kiitollinen tammani ei suostunut jalallaankaan astumaan vehreään laitumeen. Portin takana oli pikkuinen oja, jota se tuntui pelkäävän. Talutin sen muutaman kerran siitä läpi mutta heti kun laskin irti, Virkku viuhtoi takaisin tarhan puolelle. Selvisihän se syykin sitten, ojassa oli laho kanto, joka oli kusiaisten valloittama.

Seuraavaan päivään Virkku oli laiduntarhassa, ja ojaan asti oli kaikki vihreät syöty, mutta ojan takaa ei ollut taitettu korttakaan. No eikun vaihtamaan tarhat päittäin, ja oripojat painuivat tyytyväisenä ojasta yli ja tuhosivat pläntin vihreät kahdessa päivässä. Kyllä nekin sieltä muutaman kerran tulivat laukalla pois, liekö ollut kyseessä taistelu pläntin herruudesta keltiäisten kanssa...

Tiistaina päätin ryhtyä isompaan projektiin, vähän isomman laidunpläntin aitaamiseen. Alue savimaan takana on oikeastaan pelkkää tiheää ryteikköä, joten aidat piti pystyttää hiukan pellon puolelle. Ilta meni huhkiessa rautakangen, seipäiden, viikatteen ja porakoneen kanssa, mutta päästyään ryteikköön pojat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä. Virkku sen sijaan oli saada slaagin kun junnukaverit katosivat ison savikasan taakse, puskat kahisivat ja rytisivät ja mitään ei näkynyt.

Seuraava projekti on sitten Virkun puolen laitumen aidat. Se vaatii vähän enemmän viikatteen käyttöä ja metsän siivousta, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...

Ai niin, ensin oli mielessä sekin, että lasken Virkun poikien kanssa samaan, jos se osoittautuu kantavaksi. Eilen suoritettiin ultraäänitutkimus, ja tyhjä oli, joten ei ole tiedossa laumaelämää toistaiseksi...