Voi kun nuo juniorit ei yhtään osaa varoa vaaroja, jotka tuntemattomissa paikoissa vaanivat!
Myö ollaan päästy vihreelle!
Kesällähän hevosen kuuluu päästä laitumelle. Se on ihan fakta ollut aina. No, tänä kesänä on projekti ollut vielä vähän vaiheessa. Meidän isoon peltoon kylvettiin vasta heinänsiemenet ja pelto on ollut erittäin huonossa kasvussa - siitä pitäisi vielä heinä tehdä ennen kuin hevoset saa siihen. Tarhojen takana on isohko metsäpläntti johon laania voisi tehdä, mutta se taas vaatisi maansiirtokonetta kun kevään mutalilluaikaan ylimääräiset savimaat kivineen ja muine rojuineen on kasattu isoksi kasaksi tarhan taakse. Kone ei juhannuksenakaan vielä kotiin joutanut, joten heinäkuun alkupäivinä aloin sitten touhuta laidunta käsipelillä...
Ensi alkuun tein pikkuaitauksen poikien tarhan päätyyn, kooltaan n. 5 x 10 m. Ajattelin laskea Virkun siihen ensin pohdittuani Martin ja Vertin painivan toisensa langoista läpi niin pienessä tilassa. Ei muuta kuin tarhat vaihtamaan päittäin ja kiitollinen tammani ei suostunut jalallaankaan astumaan vehreään laitumeen. Portin takana oli pikkuinen oja, jota se tuntui pelkäävän. Talutin sen muutaman kerran siitä läpi mutta heti kun laskin irti, Virkku viuhtoi takaisin tarhan puolelle. Selvisihän se syykin sitten, ojassa oli laho kanto, joka oli kusiaisten valloittama.
Seuraavaan päivään Virkku oli laiduntarhassa, ja ojaan asti oli kaikki vihreät syöty, mutta ojan takaa ei ollut taitettu korttakaan. No eikun vaihtamaan tarhat päittäin, ja oripojat painuivat tyytyväisenä ojasta yli ja tuhosivat pläntin vihreät kahdessa päivässä. Kyllä nekin sieltä muutaman kerran tulivat laukalla pois, liekö ollut kyseessä taistelu pläntin herruudesta keltiäisten kanssa...
Tiistaina päätin ryhtyä isompaan projektiin, vähän isomman laidunpläntin aitaamiseen. Alue savimaan takana on oikeastaan pelkkää tiheää ryteikköä, joten aidat piti pystyttää hiukan pellon puolelle. Ilta meni huhkiessa rautakangen, seipäiden, viikatteen ja porakoneen kanssa, mutta päästyään ryteikköön pojat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä. Virkku sen sijaan oli saada slaagin kun junnukaverit katosivat ison savikasan taakse, puskat kahisivat ja rytisivät ja mitään ei näkynyt.
Seuraava projekti on sitten Virkun puolen laitumen aidat. Se vaatii vähän enemmän viikatteen käyttöä ja metsän siivousta, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...
Ai niin, ensin oli mielessä sekin, että lasken Virkun poikien kanssa samaan, jos se osoittautuu kantavaksi. Eilen suoritettiin ultraäänitutkimus, ja tyhjä oli, joten ei ole tiedossa laumaelämää toistaiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti