Lisää laidunhommia

Eihän tuosta pellosta eka vuonna mitään satoa saanut, eli saatiin vihdoin ja viimein oikea laidun! Kaivurikin tuli viimein kotiin eli nyt on heinävaraston pohja asennettu suoraksi ja tasattu myöskin takalaitumen savikasa tasaiseksi. Kyllä nyt on maita ja mantuja hevosten tallata :).

Treenikuva

Pitää tänne nyt laittaa todiste siitä että ollaan kyllä päästy Martin kanssa ihan tallista pidemmällekin. Tämä tapahtuma viime keskiviikolta 13.7., copyright Henri.

Pyykkipäivä

Illalla meni myöhään, väsyttää!

Onneksi mummo vahtii.

Vaikka alahuuli meinaa tippua..

.

Pitipä tänään tarttua painepesuriin kun päätin laittaa kaiken epäkurantin heppakaman myyntiin. Facebookin Etelä-Karjalan heppatarvikekirppiksen kautta lähtikin tavaraa samantien aika hyvin kaupaksi, joten aamupäivä sujui rattoisasti Nilfiskin laulaessa. Puolen päivän aikaan roikkuikin ympäriinsä märkää mutta puhdasta loimea, suojaa, riimua ja sen sellaista.

Hevoset eivät juuri pyykkäyspäivästä ottaneet ressiä, vetelivät koko lauma sikeitä kuunnellessaan Nilfiskin suloääntä...

Laidunprojektia.

Voi kun nuo juniorit ei yhtään osaa varoa vaaroja, jotka tuntemattomissa paikoissa vaanivat!

Myö ollaan päästy vihreelle!

Kesällähän hevosen kuuluu päästä laitumelle. Se on ihan fakta ollut aina. No, tänä kesänä on projekti ollut vielä vähän vaiheessa. Meidän isoon peltoon kylvettiin vasta heinänsiemenet ja pelto on ollut erittäin huonossa kasvussa - siitä pitäisi vielä heinä tehdä ennen kuin hevoset saa siihen. Tarhojen takana on isohko metsäpläntti johon laania voisi tehdä, mutta se taas vaatisi maansiirtokonetta kun kevään mutalilluaikaan ylimääräiset savimaat kivineen ja muine rojuineen on kasattu isoksi kasaksi tarhan taakse. Kone ei juhannuksenakaan vielä kotiin joutanut, joten heinäkuun alkupäivinä aloin sitten touhuta laidunta käsipelillä...

Ensi alkuun tein pikkuaitauksen poikien tarhan päätyyn, kooltaan n. 5 x 10 m. Ajattelin laskea Virkun siihen ensin pohdittuani Martin ja Vertin painivan toisensa langoista läpi niin pienessä tilassa. Ei muuta kuin tarhat vaihtamaan päittäin ja kiitollinen tammani ei suostunut jalallaankaan astumaan vehreään laitumeen. Portin takana oli pikkuinen oja, jota se tuntui pelkäävän. Talutin sen muutaman kerran siitä läpi mutta heti kun laskin irti, Virkku viuhtoi takaisin tarhan puolelle. Selvisihän se syykin sitten, ojassa oli laho kanto, joka oli kusiaisten valloittama.

Seuraavaan päivään Virkku oli laiduntarhassa, ja ojaan asti oli kaikki vihreät syöty, mutta ojan takaa ei ollut taitettu korttakaan. No eikun vaihtamaan tarhat päittäin, ja oripojat painuivat tyytyväisenä ojasta yli ja tuhosivat pläntin vihreät kahdessa päivässä. Kyllä nekin sieltä muutaman kerran tulivat laukalla pois, liekö ollut kyseessä taistelu pläntin herruudesta keltiäisten kanssa...

Tiistaina päätin ryhtyä isompaan projektiin, vähän isomman laidunpläntin aitaamiseen. Alue savimaan takana on oikeastaan pelkkää tiheää ryteikköä, joten aidat piti pystyttää hiukan pellon puolelle. Ilta meni huhkiessa rautakangen, seipäiden, viikatteen ja porakoneen kanssa, mutta päästyään ryteikköön pojat vaikuttivat oikein tyytyväisiltä. Virkku sen sijaan oli saada slaagin kun junnukaverit katosivat ison savikasan taakse, puskat kahisivat ja rytisivät ja mitään ei näkynyt.

Seuraava projekti on sitten Virkun puolen laitumen aidat. Se vaatii vähän enemmän viikatteen käyttöä ja metsän siivousta, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...

Ai niin, ensin oli mielessä sekin, että lasken Virkun poikien kanssa samaan, jos se osoittautuu kantavaksi. Eilen suoritettiin ultraäänitutkimus, ja tyhjä oli, joten ei ole tiedossa laumaelämää toistaiseksi...

Treeni jatkuu

Muutama päivä olikin hevosten kanssa hiljaiseloa, törkeillä + 30 helteillä ei jaksanut tehdä yhtikäs mitään urheiluun liittyvää. Hevoset olivat muutaman yön ulkona nauttimassa viileydestä ja sitten taas sateen ja ukkosmyrskyn takia sisällä. Kumma kyllä miten ennen vanhaan tuntui että pärjäävät säällä kuin säällä hyvin vuorokauden ympäri ulkona, mutta nyt kun ovat omalla vastuulla 24/7 niin kummasti nukuttaa öisin paremmin kun tietää että ovat neljän seinän sisällä. Karhujakin kun tässä lähellä liikkuu, ei nyt sentään pelkästään säätilan takia...

Virkku on saanut liikuntaa Reetan ja Riikan toimesta muutaman kerran viikossa, itsellä ei ole ollut motivaatiota satulan puutteen takia (ainahan niitä syitä löytyy). Yksi 17/35 Sydney oli kokeiltavana, mutta se oli liian leveä. Nyt on bongattu seuraavaksi Globuksen yleissatula vaihdettavilla kaarilla sovitukseen, löytyispä nyt joku mikä sopii!

Tänään kävi ensin Sini vuolemassa Martin kaviot kuosiin joten siitä oli hyvä jatkaa Anskun kanssa kärryharjoittelua. Vaihdoin tyhjän renkaan tilalle traikun vararenkaan kun sattui olemaan sama neljän pultin kiinnitys. Mitäs siitä vaikka onkin tuumakokoa isompi :). Nyt ei ollut enää toista taluttajaa saatavissa mutta hienosti meni yhdelläkin. Kiipesin itse jopa kyytiin, olipa vaan hienoa istuskella kärryillä ekaa kertaa oman varsan vetämänä, meinannut se tunne viiteen vuoteen unohtua. Käveltiin noin sata metriä meidän pihan kääntöpaikan ympäri ja takaisin tallille eikä Martille tullut mieleenkään riehua, venkoilla tai hyppiä, sillä oli kovin keskittynyt ja tärkeä ilme kun sai olla Oikeissa Töissä. Vertti sai myös ohjasajoharjoituksia, pidemmän kaavan mukaan kun sopivan kevyitä kärrejä ei vieläkään ole.

Martista on tullut iso poika, pony-koon suitset olivat jo viimeisissä rei'issä joten vaihdoin tilalle Hertalla käytössä olleet cob-koon issikkasuitset 12,5 ravikuolaimin, hyvä yhdistelmä :). 11,5 kuolaimet on vielä ehkä hiukan sopivamman kokoiset mutta suitset on justiinsa. Vaihdoin käyttöön myös cob-koon päitset, mihin on kadonnut miun pikkuvarsa? :(

Nyt ruvettiin reenaamaan!

Miust tuntuu et miul on pikkusen liian isot kärryt. Mut kylhä mie näitäki vedän jos pyydetään.

Tästähä myö koht lähetään.

Eipä olisi itellä käynyt mielessäkään, mutta Anskun ideasta päätettiin pistää tänään pojat ekaa kertaa kärryjen eteen. Mitäpäs tuossa harjoitellessa haittaa vaikka toinen rengas onkin tyhjä...

Varotoimista (potkuremmi, silmälappuja ja korvapalloja ei sentään laitettu) huolimatta Martti toimi vähintään yhtä viisaasti kuin emänsä noin yhdeksän vuotta sitten, lompsutteli rauhallisesti menemään pihalla pienen kierroksen. Käännöskin meni oikein sutjakkaasti.

Vertillä ei ihan pystytty samaan sopivien varusteiden puutteessa, mutta saipa poninuorukainenkin hetken kokeilla aisojen painoa, siitä suuremmin hermostumatta.

Olispa nyt ehjä rengas ja vähän pehmoisempi rata niin vois pistellä menemään...

Nurkkiin kerääntyy...

Tilastotietoa eräältä hevostallilta: Jokaisella kunnon hevosharrastajalla on vähintään kahdet kärryt. Sitä suuremmalla syyllä että tallissa ei ole ainuttakaan hevosta, jolla voisi ajaa. Näistä vähintään kaksista kärryistä toimii keskimäärin 50 %. Eikä 50 % niin että kaksista kärryistä toiset ovat kunnossa ja toiset eivät, vaan niin, että kummissakin kärryissä on yksi ehjä rengas. Ei kuitenkaan renkaiden lisäksi muuta, kuin ulkonäkövikaa.

Eihän niitä nyt sitten kuitenkaan voi myydä, kun joskus ne tulee laitettua kuntoon. Ja jos vaikka joskus tarvii vaikka kaksia yhdellä kertaa. Että pääsee hiitille!