Syksyn edetessä olen myös yrittänyt ratsastella hieman useammin Martilla. Tosin nyt viime viikkojen aikana olen tehnyt huomion, että kesällä rauhallinen ja miltei jopa laiska ruunanrupukka on jostain syystä kaukana siitä... Virtaa on kuin pienessä pitäjässä, ja kannattaakin yleensä ensin käydä liinan kanssa juoksuttamassa turhat huuhailut pois ennen selkäännousua. Kerran olen siltä tippunut, loppukesästä kun hölmöyksissäni laitoin sille Virkun vanhan Sydneyn ilman häntäremmiä. Alamäessä satula valahti kaulalle ja siitähän ruuna järkyttyi ja otti pitkään jatkuvan pukkisarjan irrottautuakseen väärässä paikassa olevasta painosta. Häntäremmillisellä satulalla ei ole ollut ongelmia, vaikka Martti onkin syksyn tullen ollut useimmiten myös jännittynyt kun yrittää lähteä pois pihasta.
 |
| Martti purkamassa pölhöenergiaa liinan päässä - tai tässä vaiheessa oli energiat jo purettu. Ihan sievän näköinen poni, kunhan käyttöominaisuuksia saa hieman paranneltua... :) |
Näistä syistä olen ruvennut etsimään Martille uutta kotia. Tarjosin sitä ensin myyntiin, mutta mietittyäni asiaa en kuitenkaan ole varma raaskinko luopua viimeisestä kasvatistani. Aidattu hyväpohjainen kenttä (sekä myöskin paremman tasapainon omaava ratsastaja) olisi nyt ihan välttämätön, että pääsisi harjoittelemaan kunnolla. Työn alla onkin nyt vähän selvittelyjä, saa pian nähdä mitä tulevaisuus tuo Martille tullessaan.
Projekti puruvarasto eteni myös hiukan. Se pari vuotta sitten ostamani kontti olikin aika laho ja katostaan huono, sillä kattopressun tukena olleet kakkosneloset eivät kestäneet lumikuormaa joka painoi pressun notkolle ja puhkoi sen. Keväällä saimme jo kiikariin parempikuntoisen ja kaksiovisen, joka soveltuu meidän käyttöön paremmin, mutta toimituksessa oli ongelmia, ja kontti saapui pihaan vasta nyt:
Jihuu, tuossa kunnossaan ei mikään varsinainen kaunokainen... Vaan yhden lauantai-iltapäivän aherruksen tuloksena rakennelma näytti jo hieman paremmalta:
Martti on oikein hieno nuori mies!
VastaaPoista