Vuoden pimeimpään aikaan

Yleensä tähän aikaan vuodesta on pidetty hevostelutaukoa, pimeyden takia ja motivaation puutteessa. Tänä vuonna tauko tuli pidettyä jo aiemmin, ja nyt olisi jo kova hinku takaisin hevosurheilun pariin.

Viikolla kiipesin jo pari kertaa Mustin selkään. Ekalla kerralla mentiin vain hallia ympäri, tajusin että pihaan saakin vallan loistavan pimeän ajan treenausringin kun laittaa valot halliin. Kovin mielekästä tuo ringin kiertäminen ei ole, mutta saapahan hevonen liikuntaa.

Toisella kerralla mentiin pellolle, joka oli saanut jo lumipeitteen. Siinä olikin mukava tehdä istuntaharjoituksia ja kokeilla miten Musti reagoi millekin avulle. Ravi tuntui kovin avuttomalta, en pysty vielä istumaan harjoitusravissa ollenkaan, kun vatsalihakset on olleet niin pitkään tauolla. Kevyttä ravia mentiin kuitenkin jo pidemmän matkaa, ja Mustikin venytteli kaulaansa eteen-alas.

Mustilla on hauska tapa jättää jalkansa omalaatuisiin asentoihin. Tässä pari kännykkäkuvattua esimerkkiä :D.

Pakkasten tultua aloin kaivata kovasti lämmitettävää vesisaavia takaisin. Olimme ostaneet aiemmin syksyllä lämmitettävän kaapelin, joka oli tarkoitus asentaa viimetalvisen penkinlämmittimen tilalle muovisaavien väliin. Viime viikolla isäntä saikin sen valmiiksi, mutta yllätys, ei se pitänytkään vettä niin hyvin sulana kuin penkinlämmitinviritelmä. Ei vesi nyt kuitenkaan umpijäähän mene, mutta illalla on jääkerros veden pinnalla. Aamulla vesi on yleensä sula, kun illalla lisää lämmintä vettä ja laittaa eristelevyn kanneksi yön yli.

Vesisaavin lämmityskaapeli on kytketty yhteen tarhavaloon, joka palaa koko päivän. Kun joudun laittamaan hevoset ulos jo puoli seitsemän maissa, on mukavampi jättää hevosille valo (vaikka pärjäisivät kyllä ilman sitäkin), ja illallakin tuntuu jotenkin mukavammalta, että näkevät jotain.

 Isäntä toi hevosille jo ensimmäisen joulukuusen. Kuten kuvasta näkyy, se on jo varsin hyvin käsitelty.

Reetta ja Riikka toivat hevosille joulukalenterin. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan :).