Ensimmäinen rakas hevoseni on nyt poissa. Ikävä on suunnaton. Ehkä joskus vielä kohtaamme.
 |
| Virkatyttö 2.7.1993 - 12.10.2012 |
Tallielämää Kaakkois-Suomessa
12.10.2012
Hyvästi Virkku!
Elämässä ei aina käy niinkuin suunnittelee. Tänään oli Martin ja Nutun vaihtopäivä, ja erinäisten vaikeuksien kautta lopulta pääsimme Katjan ja Martin kanssa kotipihaan. Nuttua lastatessamme huomasin, että Virkulla ei ollut kaikki kunnossa. Eläinlääkärin saavuttua paikalle ja annettua kipulääkettä, Virkun ennuste oli tosi huono. Kiitos eläinlääkärille, että sanoi asian suoraan, ja Virkku nukahti tallin pihalle ikiuneen.
Ensimmäinen rakas hevoseni on nyt poissa. Ikävä on suunnaton. Ehkä joskus vielä kohtaamme.
Ensimmäinen rakas hevoseni on nyt poissa. Ikävä on suunnaton. Ehkä joskus vielä kohtaamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi Satu, osanotto vielä kerran ja jaksamista. Jos taikauskoisia ollaan, niin se miun auton käynnistymättömyys ei tiennyt hyvää. Ikävä kyllä. <3
VastaaPoistaOn se elämä arvaamatonta. Yhtenä hetkenä on tässä, toisena poissa. Onneks aina säilyy meidän muistoissa.
VastaaPoistaVirkku ei uskonu ku sanoin sille pari viikkoa sitte ratsastuslenkillä, et sen pitää olla mein kanssa vielä pitkään..
Luopuminen on niin vaikeaa, mutta Virkusta on varmasti hienoja muistoja, ja onneksi jäljellä on vielä tyttärenpoika.
VastaaPoista