Kauneushoitolaa hiljaiselon keskellä

Menin tuossa heinäkuun ekana päivänä tippumaan Marin valtavan ison korstohevosen selästä. Vanhuus ei tule yksinään kun sen verran  huonosti kävi että ambulanssilla piti painella lasarettiin. Aivotärähdyksen ja olkapäävamman lisäksi ei onneksi ollut pahempaa, edes murtumia, mutta käsi jäi sen verran kipeäksi että kaikenmoinen käden nostoa vaativa puuhastelu ratsastelusta lähtien oli laitettava jäihin.

Nyt heinäkuun puolen välin jälkeen saan jo hampaat irvessä satuloitua hevosen, ja muutaman kerran olen taas käynytkin Virkun kanssa maastoilemassa, jotenkin ihan uudella innolla kun välissä ollut tauko oli pakollinen.

Eilen totesin Nutun hännän kamalan rasvaiseksi, ja tänään sitten otin urakaksi nuoremman neidin kauneushoitolapäivän. Alku vaikutti ensin epätoivoiselta, kun letkusta tuleva vesi osui takakavioihin, Nuttu veti jalkansa ihan vatsan alle eikä tiennyt kumpaa jalkaa pitäisi maassa. Tilanne rauhoittui kun siirsin vedentulon suoraan häntään, kun jalat olivat kastuneet sai niitäkin suihkutella jo ihan rauhassa. Letkun nosto harjan tasolle aiheutti ensin myös suurta epäluuloisuutta, mutta kun vesi oli lämmintä, suuntasi neiti korvansa eteenpäin ja laski rentoutuneena kaulan matalaksi. Nuttu ei siis ollut aiemmin tehnyt tuttavuutta vesiletkun kanssa, minkä takia alkuun varovaisuus, mutta fiksuna likkana ymmärsi kyllä pian että homma edistyy nopeammin letkulla kuin ämpäripelillä ;).

Huomasin joku aika sitten Nuttikselta hävinneen tupon harjaa sään yläpuolelta, juuri siitä kohtaa missä Virkun hampaat yleensä on niiden rapsutellessa toisiaan. On se kyllä varmaan rapsutellut tukkaansa jonnekin muuallekin, harjamarron vieressä on aavistuksen katkenneita jouhia. Toivon mukaan Equimylpesu auttaa, ja kutkailu pysyisi poissa.

Hinkattu on, vähän.

Sileät puhtaat haivenet.

"No okei, kestän kunhan tää pyllyn kastelu ei tavaksi tule!"