Ensimmäinen ilta ruunana

Eka kävelytys ruunauksen jälkeen on nyt takana. En kyllä tosiaan usko että vielä vaikuttaisi luonteeseen, mutta heti alkajaisiksi Martti otti taas hampaillaan takista kiinni, komensin sitä napakasti ilmoittaen etten aio sietää enää ruunalta tuota käytöstä. Kylläpä hepo loukkaantui!

Ei tullut enää loppulenkin aikana metriä lähemmäksi, ja käveli perässä naru löysällä varovainen ilme naamallaan. Olisipa eilen ollut tällä mielialalla helppo esiintyä näyttelyssä!

Tämmöistä tämä nyt on jonkun aikaa. Haavasta tippuu vielä verta, ja purut tarttuu kivasti verisiin jalkoihin. Toivon mukaan haava säästyy kuitenkin pahimmalta roskaantumiselta.

Tällainen tyttölook täytyy kuulemma pitää huomiseen asti.

Aika raa'an näköistä. Toisaalta kyllä hyvä että nesteet tulevat ulos eivätkä jää sisään kehittämään tulehduksia ja turvotusta.