Mialta kokeiluun saatua Passieria Virkulle sovitettuani ja todettuani liian kapeaksi piti sitten keksiä jotain muuta aktiviteettia. Sieluni silmin jo näin meidän menevän hienoja balettikuvioita upealla merkkisatulalla mutta niin niistä pilvilinnoista sitten tipahdettiin. Todennäköisesti olisi tipahdettu balettikuviokohdassa vaikka satula olisi sopinutkin :).
Satulatta ratsastaminen ei juuri tänään innostanut, ja päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen liinan päässä juoksutusta, nyt kun tarhassakin on ihan hyvän kokoinen tila. Jostain syystä ei ollut mitään muistikuvaa miten Virkku toimii juoksutuksessa, mutta siitähän se muisti sitten virkistyi... Sillä tuntui olevan muutama ajatus päässä: a) kävellä ei voi koska tämä on urheilua b) itikoita on just nyt kauheasti c) voitaisko jo mennä pois? Vartin kuluttua hevosen laskettua hieman päätä alemmas ja hidastettua vauhtia päätin että eiköhän tuo ensi kerraksi riitä. Kumma kyllä, kun vein sen takaisin ulos, itikoita ei ollut enää yhtään :).
Kovin fiksua ei ollut myöskään harrastella hevosurheilua crocsit jalassa. Virkku oli varma että nyt mennään suoraan iltaruoille ja käveli hiukan liian lähelle potkaisten etukavionsa kantapäähän. Turvakengät vois laittaa hankintaan, tai ainakin käyttää jotain tukevampaa hevostellessa. Eipä sitä näköjään ole vielä tähän ikään mennessä oppinut...
Jalasmökki lähti tänään, pihasta tuli aakee laakee.
