Aku on kotiutunut mukavasti, ja olen huomannut, että se ei tosiaankaan pelkää _mitään_. No ehkä lepattavia perunaharsoja tai roskapusseja tai isoja kiviä mutta traktorit, rekat, mönkijät ja kaikki muutkin metelöivät vehkeet saavat mennä ohi karvankaan värähtämättä. Ihanaa!
Molemmat pojat saivat kengät ja rokotukset huhtikuun loppupuolella, ja toukokuun alussa ilmoitin Martin Harjuun laatuarvostelukarsintoihin. Harjoittelu jäi olemattomiin (menihän se keväinen irtohyppely niin mainiosti että mitä sitä turhaan harjoittelemaan) :D, ja skabaa edeltävällä viikolla Martti onnistui irrottamaan jo yhden kenkänsä sekä mäkäräiset olivat purreet Martin vehkeet turvoksiin, olivat parhaimmillaan melkein jalkapallon kokoiset. Edellisenä päivänä Sini kävi laittelemassa kengän takaisin ja kisa-aamuna oli turvotuskin laskenut huomattavasti.
Harjussa oli aurinkoinen keli ja siinä ohimeneviä kilpakumppaneita vilkuillessa alkoi oikeasti mietityttää, että mitä ihmettä me teemme täällä, valmistautumatta lainkaan ja hienojen hevosten seurassa? Osaakohan Martti edes käyttäytyä, mitä jos se kieltäytyy hyppäämästä tai pösilöi jotain muuta?
Vuoromme tuli ja tuntui että oltiin vähän hukassa, ettei oikein tiedetty mitä pitää tehdä. Tulihan sieltä sitten ohjeetkin ennen vuoroa, piti pyytää jos haluttiin että avustetaan, ja ensin esitettiin laukka irtona kujassa. Vähän nahkeastihan tuo meni, mutta esitti kuitenkin. Sitten tuli hyppyjen vuoro. Ihan kivasti menivät, mutta puhtia ei tuntunut olevan tarpeeksi. Olin siinä vaiheessa jo unohtanut että apua piti pyytää sitä saadakseen ja olin muutenkin vähän kuutamolla kun en osannut arvioida että pitäiskö sitä vauhtia olla vielä kuinka paljon enemmän :D. Onneksi tuomari kysyi, että haluanko että autetaan niin sain viimein suuni auki. Avustuksella vauhtia tulikin vähän lisää, ja loput hypyt olivat ihan mukiinmeneviä.
Liikearvostelu meni hiipien, no sen nyt tiesinkin että ruunalla on käynti ja ravi ihan onnettomat. Vietiin suorituksen jälkeen Martti koppiin, ja mentiin kuuntelemaan tuloksia. Vau, jotain ysejä!
Tässä siis tulokset, ja lopputuloksena yhdeksäs sija! Aivan tajuttoman hyvin, en olisi osannut odottaa, että käytännössä täysin ollenkaan valmistautumatta meidän pikku ruuna pärjäsi noinkin hyvin :). Hiukan jäi pohdituttamaan, miten paljon paremmin olisi mennyt, jos oltaisiin hiukan enemmän liikuttu, harjoiteltu ja oltu paremmassa kunnossa - tai annettu ammattilaisen valmistella. Käynnille ja raville ei nyt ole juuri paljon mitään tehtävissä, mutta asenne ja eteenpäinpyrkimys sekä laukka olisi voinut olla vielä parempi jos liikkumista olisi ollut vähän enemmän.
Hyppynumerot olivat niin hyvät, että Ypäjän karsinnoissa olisi oltu ihan kärkipäässä! Voihan se olla että Harjussa oli löysempi arvostelu tai niin paljon parempia hevosia, mutta kivahan näitä on pohdiskella :). Ehkäpä sitten vuoden päästä osallistutaan ihan ammattilaisen laittelemana tai ainakin jotain tehneenä.
Kisan jälkeisenä aamuna Martti jätti Sinin kiinnittämän kengän jälleen karsinaan, se kesti siis kaksi päivää. Taitaa olla melkoinen kengänirrottelija! Päätin olla vaivaamatta Siniä ja yrittää itse urakoida kengän paikalleen. Se onnistuikin varsin helposti, olin varautunut isompaankin hanttiinpanoon, vastahan herra on yhden kerran ollut kengitettävänä.
Laidun + pelto apulannoitettiin alkuviikosta, ja heinä onkin jo ihan hyvin lähtenyt kasvuun. Annan neuvojen perusteella rakeiden vielä hetken aikaa imeytyä, vaikka osa laitumesta onkin jo aidattu ja olisi valmiina syöntiin.
