11.1.2012

Slow feeder eteläkarjalaisittain

Eilispäivänä meille oli valmistunut heinäkatokseen Slow Feeder System. Sisäpuolelle muutama paksu lankku pystyyn, taakse vinoittain polttopuupaneelia jotta heinät valuvat verkkoa vasten, ja etupuolelle peräkärryn pienisilmäisestä suojaverkosta (Robin Hoodin valikoimasta kauniin vihreä hintaan 39,90) leikatut palaset rimoilla kiinni. Yhdestä verkosta tulee neljä tuonkokoista.


Tänään testasin ensin normaaleilla heinämäärillä, 3 kg aamuheinät alas kaukaloon ja 3 kg verkkoon. Päivällä yhden jälkeen oli vielä reilu puolet jäljellä verkossa, ja neljän jälkeen kaikki syöty. Nyt illalla latasin verkon täyteen, siihen mahtui varmaan viitisen kiloa, ja reilun kilon laitoin kaukaloon. Isäntä saa huomenna raportoida jos loppuvat kesken ;).

Verkot eivät ole vielä ihan kunnolla paikallaan, reunat täytynee kiertää kerran rimojen ympäri, jotta ovat vähän tukevampia. Onneksi verkkomateriaali on halpaa, niin että sitä voi hyvin uusia kun tulee aikanaan puhkisyödyksi.

Jäätymätön vesiputki ei ihan ekalla asennuksella toiminut... eli jäätyi. Näyttikin kuin se olisi ollut hevosten katoksen puolelta mutkalla, ja sain vasta putken jäädyttyä tunnustuksen että olin oikeassa :D. Tänä iltana kun oli leudompaa, saatiin putki sulatettua ihan letkusta työntämällä kuumaa vettä, ja nyt putkea on asenneltu vähän parempaan asentoon, toivottavasti valuu nyt tyhjäksi niinkuin kuuluisikin.

8.1.2012

Vuosi vaihtuu ja pakkanen paukkuu...

Jippii, ensimmäiset kunnon pakkaset ja myös lumipeite on saapuneet! :)

Hippokselta oli tullut vuoden viimeisinä päivinä Martin näyttelypalkkio 65 euroa. Päädyin sitten tilaamaan Ebaysta Martin käyttöön rungottoman harjoittelusatulan - sinisen! Ei ollut tosiaan hinnalla pilattu, veroineen ja rahteineen Intiasta tuli maksamaan pyöreästi 100 euroa. Laatukaan ei tosin ollut kummoinen, mutta Virkun kanssa sitä "testattuani" (loppiaisperjantaina kolmen tunnin maasto - pääosin käyntiä, josta osa meni kadonnutta kenkää etsiessä), olin loppujen lopuksi positiivisesti yllättynyt. Tosi mukava se on istua, ja talvipakkasella lämmittääkin kivasti ahteria...

Marttikin piti satulaa käytävällä kiltisti selässään, ja kiipesinpä sinne itsekin hetkeksi istumaan. Liian aikaista vielä ratsuilulle, eikä ole vielä tarkoituskaan käydä enempää painoa pitämään selässä, vaan tulipahan nyt kokeiltua. Eipä juuri poitsu tuumannut mitään...

Virkun kanssa on ollut kenkäongelmia, jotka ovat ajoittain haitanneet liikkumista. Tilsakumien kanssa ei talvikengät kestäneetkään koko talvea, ensin lähti toisesta etusesta kenkä lohkaisten ulkosyrjästä palan mennessään, ja kun Topi laittoi sen muutaman päivän päästä paikalleen, lähtivät molemmat takakengät lumessa tarpoessa. Niissä ei onneksi ollut lohkeamia vaan lähes kaikki naulat olivat katkenneet. Mietin josko testaisi minkälaiset castit ovat käytössä, joku jossain palstalla mainosteli että pito on talvikelissä vähintään yhtä hyvä kuin paljaalla kaviollakin. Kun ei nuo kengät nyt tunnu pysyvän :). Mikäs siinä jos vaan olisi lunta, mutta kun sitäkin saatiin maahan vasta kovin myöhään.

Tänään saatiin valmiiksi pari pitkään suunnitteilla ollutta koeluontoista projektia: lämmitettävä vesiastia tarhaan sekä jäätymätön vesiletku, jotta joka-aamuista vedenkantoa ei tarvitsisi suorittaa. Pitkään tänä talvena pärjäiltiinkin leutojen kelien ansiosta.

Vesiastia rakennettiin suorakaiteen muotoisista isoista muovisaaveista, olisivatkohan kooltaan joku max 90 litraa. Alimmaisen pohjalle tuli paksumpi solumuovi, sen päälle auton istuinlämmittimen levyt (Robbarista n. 70 e), ja päälle ohuempi muutama milliä paksu solumuovi. Reunoille myös ohutta solumuovia (ensin oli sentin paksua, mutta päälimmäinen saavi ei mahtunutkaan alimmaisen sisään) ja astiat ruuveilla joka sivuilta kiinni toisiinsa. Isäntä askarteli myös saavien suojaksi hienon puukehikon, joka ruuvattiin katoksen keskitolppaan kiinni, ja alaosa peitettiin sahajauholla jonka myös pitäisi toimia eristeenä. Sähköistä en sen enempää ymmärrä, mutta johto viriteltiin juoksemaan katoksen keskitolppaa pitkin ylös, katonrajaa myöten heinävaraston puolelle, ja siellä on joku muuntajamöykky toisessa päässä, ilmeisestikin turvallisempi kuin lämmityskaapeli ja verkkovirta. Istuinlämmittimessä on termostaatti, joka katkaisee virran itsestään tarpeeksi lämmitettyään.

Ja se vesiletku... Kesällä meillä oli jo vastaava toiminnassa, mutta pehmeä kumiletku vääntyi heinävaraston katossa mutkalle, mistä vedet eivät valuneet pois, ja se sitten loppujen lopuksi jäätyi. Talon rakennuksesta oli jäänyt yli jäykkää lattialämmitysputkea, joka viriteltiin heinävaraston katosta tarhan vesisaaviin samaa tolppaa pitkin kuin lämmityspiuha menee ja toiselle päälle porattiin tallin seinään reikä. Jäätymättömyys perustuu siis siihen, että letku on keskikohdalta korkeimmillaan, ja vesi valuu toisesta päästä vesiastiaan ja toisesta päästä pesupaikalle. Nyt ei tarvitse kuin yhdistää pesupaikan letku toisella seinällä olevan putken päähän, ja niin juoksee tarhaan vesi :). Ainakin toimi ensimmäisellä kerralla, ja putki valui tyhjäksi juuri niinkuin oli ajateltukin, mutta aika näyttää miten tulee toimimaan. Pitääkin iltasyötölle mennessä ottaa kuvia.

Varusteurheilija sortui toisenkin kerran shoppailemaan. Piti tilata Martille sinisen satulan lisäksi siniset suitset ja siniset suojat... Ja tottakai se tarvitsi kaulakappaleellisen loimenkin kun mummollakin on, ja jatkuvasti sataa vettä! Ja tulikohan sitä jotain muutakin vielä tilattua? Joo, Virkulle verkko-fleece kuivatusloimi, suojasarja, bootsit... Tilauksen saapumista odotellessa :).

Martti kyllä kasvaa hurjaa vauhtia. Kesällä/syksyllä ostetut 5'3 koon loimet on jo auttamattomasti pieniä, 5'6 vielä menee, mutta tämän talven jälkeen tuskin. Tilasinkin uudet loimet jo 5'9 koossa, sitten saa taas pistää pieneksi jääneet myyntiin.

Ja tässä niitä kuvia:

9 tuntia -10 asteen pakkasessa ja sulana vielä :).

Astian sijoituspaikka. Letku ja sähköjohto kulkee tuon tolpan sisässä lankkujen suojassa. Saavin suojusastia ruuvattu kiinni tolppaan.

Letkun toinen pää tallin seinästä läpi sisälle.


Ja vielä kuva joku aika siten valmistuneesta Martin aidasta ja portista. Yläpuolella näkyy vesiletkusysteemi joka on vielä naamioimatta nätiksi.

18.12.2011

Voi motivaatio ja sen puute...

Eli hiljaiseloa ollut koko syksy. Kun kelloja siirrettiin talviaikaan, ei juuri huvita tehdä yhtään mitään tuolla pimeydessä, etenkin kun pimeyden lisäksi on tullut vielä sateita reippaamman puoleisesti. Virkku on liikkunut säännöllisesti noin kolme kertaa viikossa Reetan ja Riikan toimesta, itse olen pyrkinyt siihen kerta viikkoon -tahtiin.

Useana sunnuntaina ollaan käyty Virkun kanssa Karhun kentällä ratsastustreffeillä. Ollaan Marjaanan ja Nooran kanssa vaihdeltu hevosia, ja itsellekin on tehnyt hyvää välillä mennä isoliikkeisellä hevosella, jonka ratsastaminen vaatii kuntoa ja hyvää istuntaa. Nuksu on muuten Virkun kanssa aika samantyyppinen luonteeltaan, joten kulttuurishokki ei ole ollut suuren suuri.

Viimeksi käydessämme itsenäisyyspäivänä oli tullut melkoisesti lunta, ja metsän halki menevä oja oli tulvinut. Virkku ei meinannut haluta mennä siitä yli, ja nyt on tullut vielä lisää vettä rutkasti, joten voi olla että tuolta lyhyempää ja turvallista kautta ei sinne taida toistaiseksi päästä.

Martin kanssa ollaan liikunnallisesti edistytty hitaasti, samaisen pimeyden takia viikolla ei viitsi lähteä nuoren hevosen kanssa urheilemaan. Itsenäisyyspäivänä kuitenkin rohkaisin mieleni ja ajoin Martilla metsälenkin ihan yksin. Eniten jännitti liikkeelle lähtö, eli ehdinkö irrottaa hevosen naruista, peruuttaa ja hypätä kyytiin. Hienosti kuitenkin meni, ja hevonen meni paljon suorempaan kuin taluttajan/avustajan kanssa. Lätäköitä se kuitenkin edelleen väisti ja hyppäili niiden yli, mikä nyt ei välttämättä oli kärrien kanssa kovin miellyttävää... Paluumatkan "ravisuoralla" otin pätkän ravia, ja siinä se pelästyi rikkoutuvaa jäätä niin että otti napakan pukkisarjan ja lähti pinkomaan neliä kohti kotia. Onneksi oli potkuremmi ja muutaman laukka-askelen jälkeen se hidasti kiltisti, ei tuntunut kovin vaaralliselta hommalta.

Eräänä iltana kokeilin Martille Virkun satulaa, pidin hieman painoa jalustimella, ja sen jälkeen juoksutin sitä pihalla satula selässä. Pukkeja tuli pikkuisen enemmän kuin ilman satulaa, ja sen jälkeen satula olikin melkein kaulalla :). Olen tässä nyt pohtinut pitäisikö ostaa joku rungottoman tyyppinen harjoittelusatulaksi, isosäkäisen Virkun satulat ei muutenkaan oikein Martille sovi.

Tänään käytiin Annan kanssa taas Martilla ajamassa. Se oli päässyt viikko sitten ohjasajaessa karkuun ja juossut melkein isolle tielle asti (mitä ihmettelen suuresti), kääntynyt takaisin ja juossut kotipihaan. Tänpäiväinen ajo ei mennytkään yhtä rauhallisesti kuin eka yksinajo, muutaman kiihdytyksen meinasi orhi tehdä ja kerran kärryn pyörä osuikin isoon kiveen - onneksi ei hajonnut eikä aisa irronnut valjastuksesta. Vesilätäkötön väylä, missä ei ole metrin säteellä tiestä kiviä tai puunrunkoja, olisi nyt tämän juniorin kanssa aika pop :). Valjastusta purkaessa, missä herra on yleensä ollut hyvin rauhallisesti, tapahtui myöskin jännittäviä asioita. Juuri kun olin saanut toisen puolen aisaremmit irti, yritti Martti naruissa eteenpäin ja kärrit lähtivät irti aisalenkeistä. Onneksi sain kärreistä kopin ennenkuin heppa rikkoi itsensä.

Ostin viikolla Lahden Horzelta itselleni joululahjaksi uudet vaaleanvihreät satula- ja suitsitelineet varustehuoneeseen. Vanhat olikin halpiskoukkuja ja laudasta tehtyjä telineitä, jossa satulat keikkuivat kiikkerästi. Lisäksi tuli shoppailtua Virkun Sydneyhin uusi 10 cm pitempi satulavyö joustoilla, entistä 130 cm joustotonta oli tuskaa saada edes ensimmäisiin reikiin pullistelun takia.

Tänään oli hyvä päivä siivoilla lumen alle piiloon jääneet sontakasat lantalaan. Sitä kertyi yli kymmenen kärrillistä, mutta nyt ovat taas tarhat puhtaat. Martti oli pelannut sinisen pallonsa aidan ulkopuolelle, heitin sen takaisin tarhaan mutta se sattui osumaan vesilätäkköön. Martti riensi kiireesti tutkimaan tilannetta, kiersi lätäkön kahteen kertaan, otti lopulta pallon hampaisiinsa ja ravisteli sen kuivaksi. Sitten se kuljetti sen kuivalle maalle ja lähti takaisin heinäkaukalolle :D. Selkeästi "kaveria ei jätetä"-tyyppi!

Eipä ole enää pitkä aika vuoden pimeimpään päivään, ja sitten alkaakin jo pikkuhiljaa valjeta. Myös lumi olisi tervetullutta!

1.10.2011

Syksy etenee

Niinpä jäi vallan koko syyskuu vaille blogikirjoittelua, arvelinkin että alkuinnostuksen jälkeen tarinat harvenevat...

Syyskuu puurrettiin varsin tiiviisti heinä/tarhakatoksen kimpussa, ja nyt homman ollessa voiton puolella, voi sanoa että siitä tuli Hieno. Paljon hienompi kuin olisin osannut odottaa. Sisälle sai heinien lisäksi muutakin tavaraa säilytykseen, muun muassa kaikki aitauskepit laitumen purkamisen jäljiltä. Hevoset viihtyvät katoksessa hienosti, vaikka Virkku tapansa mukaan oli alkuun hyvin epäluuloinen.

Syyskuun viimeinen viikko vietettiin pohjoisessa lomailemassa Annan ja Henrin majaillessa meillä ja hoidellessa eläimet. Oli varsin virkistävää vaihtelua arkeen, ja omalla kohdallani ensimmäinen kotoa poistuminen pidemmäksi aikaa hevosten saavuttua.

Itse en ole ehtinyt aikoihin ratsastelemaan, vaikka ostin Virkulle sen pitkään kaivatun yleisSydneyn ja toppautin sen Kettusen Elsalla. Sen verran kokeilin, että hyvä on istua, ihan oli kotoisa olo kuin ennen vanhaan...

Sitten vähän kuvakoostetta kuukauden aikaansaannoksista:
Heinäkatos on saanut katon ja ulkokuoret, ja myös heinät pääsivät sisälle. Nämä kuvat 10.9.
Virkkukin uskaltautui pitkän harkinnan jälkeen menemään katon alle.
Tässä ensimmäinen versio sisäseinästä, ei oikein miellyttänyt ulkonäöllisesti joten sitä vähän muuteltiin.
Heinäkaukalo varaston sisältä, vähän avoin malli vielä kun seinä ei ole valmis.
Tämä on myös varsin kätevä rapsutuspuu!
17.9. Vielä vähän valmiimpaa.
Kuvat vielä kummastakin laidunkauden päätteeksi. Aidat purin pois 18.9.
Tiikerikissan mielestä heinäkaukalot on tätä varten.
Anna harrasti pitkästä aikaa kouluratsastusta 18.9. - ja mie kuvausta. Varsin mukiinmenevästi :).
1.10. aikaansaannoksia: Reetan ja Riikan kanssa aloiteltiin Martin irtohypytysharjoitukset. Meni yllättävän hyvin, näyttää olevan paremmin homma hallussa pojalla kuin äidillään :).
Näinkin isosta reilusti yli ;)! Pitäis saada haettua oikeat estepuomit Peltoista, nyt kun näillä alkaa olla näköjään käyttöä.
Heinävarasto sai tänään oikeat ovet! Nyt ne on tallin kanssa kuin kaksi marjaa.

26.8.2011

Hankintoja ja valmistumista

Elokuun alku oli muilla tahoilla kiireistä aikaa, kun piti laitella asunnon ja puutarhan puolta rapujuhlakuntoon. Hevoset saivat lähinnä laidunnella ja olla muiden liikuteltavana. Tosin kävimme kahdesti Virkun kanssa Salmen Tainan tunnilla Karhun kentällä Marjaanan ja Nuksun kanssa. Oli huippukivaa ja opettavaista!

Tallikin tyhjeni hieman kun Vertti-poni muutti 13.8. Kouvolan seudulle kahden pikkuponiorin kaveriksi opiskelemaan raviuraa. Jäämme odottelemaan kuulumisia siltä saralta muutaman vuoden kuluttua!

Kun rapujuhlat olivat ohitse, alkoi taas tapahtua. Pitkään suunniteltu heinävaraston/tarhakatoksen valmistuminen alkoi, ja neljässä työpäivässä oli jo päästy näin pitkälle:

Tässä näkyy paremmin heinävaraston puoli oikealla ja vasemmalla hevosten katos-osio:

Katosprojekti jatkuu hamassa tulevaisuudessa, isännän työt näyttävät taas siltä että mitään valtavia edistysaskeleita tämän rakennelman suhteen tuskin seuraavaan pariin viikkoon otetaan... Kattopellit tosin leikkasimme eilen valmiiksi, ne olisivat nostoa ja kiinnitystä vaille valmiit.

Muitakin ostoksia tuli tehtyä alkukuusta. Keväästä lähtien on ollut mietinnässä hevosten kuivikkeiden säilytys talvisaikaan ja nyt löytyi siihenkin ratkaisu. Seuraava kaunokainen oli saapunut tänään pihaan:


Vaatii pientä fiksailua, mutta eipä ollut kalliskaan sisältöineen päivineen. Tämän täyttö ja paikoilleen siirtokin onnistuu kuulemma käteväsi - suhteiden ansiosta. Tuohon taitaa mahtua kahden hevosen kuivikkeet ainakin vuodeksi...

Ja lopuksi vielä Fashion Show, osa kaksi. Robinsonilla oli loimiale, ja olivat sen hintaisia, että kannatti ostaa vaikkei tarvitsisikaan. Osa tilauksesta tuli tänään, ja tässä näytteitä:





10.8.2011

Näyttelyhommia

Kolmikko odottelemassa esiintymisvuoroaan.

Lappeen Ravinuoret järjestivät Match Shown 7.8. sunnuntaina Lappeen raviradalla. Sinne päätin ilmoittaa hevoseni, ja Vertin omistaja Saila innostui myös asiasta ilmoittaen Vertin ja emä-Femmen mukaan. Näyttelyssä oli mukana kaikkiaan 30 hevosta, ja näyttelypäivä oli kaikkiaan oikein mukava!

Riikka esitti Vertin ja Martin, koska orin esittäjän piti olla yli 16 v. Reetta esitti Virkun, joka harjoitellessa käyttäytyi varsin moitteettomasti, mutta suorituksen aikana meinasi olla vähän jarrut hukassa. Kakkosen saivat kaikki kolme, tuomari Mirva Kinnusen sanalliset arvostelut:

Virkku:
- erittäin ryhdikäs ja suurilinjainen
- hyvä tammaleima
- ilmeikäs pää
- vankka runko
- aktiivinen käynti, länkinen takaa
- aktiivinen ravi
- vennot vuohiset

Martti:
- ryhdikäs
- hyvin kehittynyt
- ilmeikäs pää
- sopusuhtainen runko, suorat liikkeet
- tarmokas käynti, hieman vennot vuohiset
- lennokkaat raviliikkeet

Vertti:
- selvä rotuleima
- ryhdikäs
- ilmeikäs pää
- tässä kehitysvaiheessa hieman korkeajalkainen
- käynti tarmokasta, mutta takaa leveä
- ravi kevyttä ja tahdikasta
- hyvät jouhet

Vertti harjoittelee :).

1.8.2011

Fashion Show

Jippii, tänään vihdoinkin saapui Robinsonin tilaus! Kaikki loimethan menivät myyntiin kun Hertan kokoiset eivät mahtuneet Virkulle ja olivat Martille liian isoja. Jonkin aikaa brittihintoja tuijoteltuani päätin kokeilla millaista laatua sieltä tulee. Olen huipputyytyväinen laatuun! Osa loimista piti tilata vähän isona kun sopivaa kokoa ei ollut enää saatavilla. Martin kohdalla ei haittaa :).

Jaanpa ostokseni muidenkin kanssa...

Tällaisen kasan tavaraa saa 317 eurolla.

Hööksiltä Virkulle ohutvuorinen kesäsadeloimi - ei siis kuulunut brittipakettiin. Tykkäsin väristä.

Fullneck toppaloimi 200 g täytteellä.

Luistonesto :) satulahuopa, full.

Requisiten villaloimi, ihana!

Requisiten nahkainen koulusatulavyö 28'' = 70 cm.

Requisiten Snaffle bridle. Ihanaa pehmeää nahkaa!

Kuva kertoo kaiken :D.
Shires Tempest toppaloimi 100 g täyte. Martille vielä pikkuisen iso.

Samainen ihana villaloimi kuin Virkulla, Martille vielä hiukan iso.
Stockholme high neck ulkoloimi.

Masta Dynamix toppaloimi 170 g täytteellä. Toivottavasti Martti ei kasva ulos tästä ennen talvea...
Petite Pony London Turnout.
Heh :).

Ja talven tallihommiin ihanan lämpöiset kengät.

Jalassa ihanan tuntuiset kouluratsastussukat!